Lajittele runot aakkosjärjestykseen
Näytä ilman arvosteluja
Näytä vain otsikot
ThomasIllalla hieroit kevyesti selkääni
kunnes nukahdin onnellisena
Unessa olit väärässä paikassa
aamulla kaunein maailmassa
Ikkunasta näin kuinka
kaksi varista tappoi kyyhkystä
>
Päiväkirjasta. Näin runollista tosielämä on joskus.
11.03.2008tykkäsin tästä, ensimmäiset rivit jotenkin pehmeää, mutta loppu jotain ihan muuta. anyways, like it. >Arvostelija: timanttityttö20.05.2009 Tämä on sangen erikoinen lyhkäisyydessään, toisaalta antaa luettavaksi koko novellin. >Arvostelija: Suuripuu21.05.2009 KirjastoPysähtyen
on helppoa olla näkymätön
ja nähdä kun naurat
En uskalla liikahtaakaan
tuskin hengittää
Sormissani sinun nimesi>
(En ollut kirjoittanut kirjastopojan nimeä sormiini vaan se oli paperilla. Taisi olla päiväkirjassa.)
11.03.2008
Eräs ajatus viime vuodeltaMä lähden paljain jaloin kaupungille
ja yritän unohtaa sut
Mutta sä hymyilet mulle jo peileistäkin
Me oltiin samanlaisia
ehkä ujonlaisia
elämälle vihaisia
välillä surullisia
Sun kosketukses tuntui tutulta
jo ensimmäisellä kerralla
Sun hymyys mä jäin koukkuun
Sä tajusit kun sanoin että
mustat vaatteet tekee näkymättömäksi
Nyt mä oon sulle näkymätön valkoisissakin>
En olisi ollut varma ketä tarkoitin ilman tuota viittausta kosketukseen joka tuntui tutulta. Mutta en kyllä muista koskaan olleeni töissä valkoisissa... eiku ai niin, työtakki...
11.03.2008
Uusi miesEtsin uutta rakkautta
sormiesi välistä,
partatupsusi juuresta,
korvasi takaa
Etsin kauniimpaa miestä
silmiesi kiillosta,
selkäsi arvista.
Etsin sitä oikeaa
taiteilijasieluista rakastajaa
kuivuneilta huuliltasi,
hampaidesi raoista.
-->
(Lopulta se löytyi... ihan muualta. Mutta se on jo toinen tarina.)
11.03.2008
Liekki sydämessä IIEnsimmäinen kosketuksesi pelotti minua
vähän myöhemmin en olisi malttanut
odottaa seuraavaa
Sinä ajattelit - uskallanko edes arvailla mitä?
Minä ajattelin - olisitpa veljeni
Sinä kosketit rintojani
Minä kosketin arpiasi kerran toisensa jälkeen
Aamulla tukkasi oli takussa ja olit väsynyt
Iltapäivällä keitit aamukahvit ja lähdin kotiin
jossa vaaka näytti 58,1 ja olin onnellinen
Illalla torilla oli ilotulitus enkä tiennyt miksi
katsoin ikkunasta ja ajattelin
ettei sinun ikkunastasi näy sinne
Ajattelin hymyäsi ja isoja käsiäsi
ja otin vielä toisen voileivän
>
16.11.2006
Marraskuun sunnuntaiaamuAamulla viileä mytty vaatteita
tuolilla haisee tupakalta
Mutta ei pahalta
vaan asunnoltasi
Aamulla katson yöpaidassa
Ruotsin tv:n jumalanpalvelusta
Eikä isä kysy
Yhdeltä avaan kaihtimet
Lunta on yhä
ja lippu näkyy ehkä teille asti
Dr. Phil puhuu itsetuhoisuudesta
uusintana
Minunkin tukkani on ponnarilla ja
haisee tupakalta
ja kissasi on lumenvalkoinen,
ei lipunvalkoinen
Unessa minulla oli punamustaraidallinen paita
>
12.11.2006viehättävä, tupakantuoksuinen tunnelma. =) >Arvostelija: tiinalii12.11.2006 Arkinen ja kuitenkin ihanan tunnelmallinen runo. Selainen, johon lukijan on helppo samaistua - melkein tuntea tupakanhaju nenässään. ^^ >Arvostelija: Salida19.08.2007 Liekki sydämessäEi, se ilta ei ollut alku
eikä se ollut ilta ollenkaan
minä ja sinä ja veljesi ja muut
aamuyö
ja minä, sinä, kissasi ja Dracula
Ei, se ei alku ollut
se oli vain uni
se oli nuotio joka lämmitti sen yön
Siitä jäi vain liekki
vaikka odotin ja luulin
Siitä jäi vain liekki sydämeen
Vain liekki sydämeen>
18.08.2006Tunteikas ja kaunis tämä runosi. >Arvostelija: KuruKukka18.08.2006 Elämä?Elämä?
Mikä ihmeen elämä?
Tai odotas --
olen kuullut sen sanan joskus,
vuosia sitten.
Se herättää muistoja
lapsuudesta.
Kuinka kaunis sana. Elämä.>
19.03.2006Mielenkiintoinen tutkielma elämästä. Minä tulkitsisin tämän niin, että pohdit tässä elämän arvaamattomuutta, ja sitä että tiedämme elämästämme vain sen mikä on jo tapahtunut. Koska huomenna elämä voi olla jo ohi, niin on parasta elää vain tätä päivää ja nauttia siitä. Hyvä runo! >Arvostelija: Kuiva sade26.03.2006 Sarkasmin kukka se on kaunein kukka. Mielenkiintoinen pala. >Arvostelija: Anyara07.07.2006 KyltymätönMinulle ei riitä sanat
tahdon sinun naurusi päivälliseksi
ei riitä kerran kuussa
kun tulet käymään
Näethän sinä, ettei se riitä
kun katson silmiisi ja olen yksin
Ei minulle riitä tahmeat
kätesi kasvoillani
Ei riitä "juu kai"
silloin kun uskallan kysyä
Tarvitsen
rakkauttasi suoraan suoneen>
04.03.2006
IkäväPörröinen pupupoika,
tulella leikkivä riehakas lapsi.
Helposti hermostuva,
hetkeksi suuttuva, pian pussaava.
Rohkea ja hauras
suojeltava ja halittava.
Itsepäinen.
Ärsyttävä kikattava piereskelevä
röyhtäilevä
unissasi maiskuttava
- pysähdyn
yritän muistaa kosketuksesi
jotta voisin kuvata sen helläksi
mutta siitä on niin kauan
pian kuukausi tai ehkä viikko
Missä on rakkautesi kosketus?
Tule rakas,
anna minulle materiaalia
kuvata sinut loppuun.
>
04.03.2006Alku on ihanan suloinen, mutta keskivaiheen pysähdys tekee tauon runoon - muuttaa suunnan, mikä tavallaan... Herättää lukijan haaveista. Hieno ratkaisu, ja koko kokonaisuus. ^^ >Arvostelija: Salida19.08.2007 Vihreä (vuosi on elämä)Ja kerran saapuu vihreä.
Vapaus, helpotus.
Selvisinhän.
Tulee kuumuus ja kyyt
ja että Vihreä menikin liian pitkälle
jälleen
Ja kuolee
hitaasti apua anellen
mustaan
Ja valkeaan
Hengittää, rauhassa
katsoa selviänkö vihreään>
04.03.2006
Skriv om sommaren IIKirjoita kesä uudestaan.
Siniperhoset ja nurmen tuoksu
kesäjalat
kura
ja hiekka ja petanque
Kirjoita aurinko ja kesä uudestaan
Ja kirjoitankin.
Sinulle;
omani jo sain
olethan siinä.>
04.03.2006
Skriv om sommaren I (naiivi)Mansikoita maistella
ken kyltymättä voisi?
Pulikoida purossa
mi aamuun asti soisi.
Kenen kulku kuusikosta
johtais ruusutarhaan,
askel aina horjumatta,
kääntymättä harhaan.
Elämässä yhden kerran
elät satumailla,
yhden kauniin kesän verran
enkeleiden lailla.
Illan tullen tähtein alla
käsi käden kohtaa,
oman kodin ikkunalla
onnen kukka hohtaa.>
04.03.2006Suloisella tavalla naiivi. Saa hymyilemään. Lisään suosikkeihini, jotta vielä syksylläkin, kun vettä sataa ja ilma on harmaa, voin hymyillä tälle ja kesälle. Kiitos. <3 >Arvostelija: Salida19.08.2007 JokiJoki on jäätynyt.
Kyllä se kestää.
Pinnan alla olisi liian helppoa minulle,
se ajattelee.
Joki on jäätynyt.
Jää on ruskeaa. >
20.02.2006
Ei koskaan eroonEn unohda,
en osaa vihata oikeasti.
Päivällä mieleni täyttää viha.
Nauran sinun rumille kuvillesi;
hymyilen vaikeuksillesi.
Öisin olemme ystäviä taas
unissani.
Viime yönä laitoit käärmeitä hiuksiini
ja olit lähellä, vieressäni
Tahdoin kietoa käteni ympärillesi
tiesin, etten saa
ja kosketin vain hiuksiasi.>
08.02.2006
Siivistä seuraavaLumi narskuu jalkojeni alla
ja minä odotan kesää
Miksi?
Valoa ja lämpöä
Sitä hetkeä kun viimeinen
lumikeräytymä sulaa
ja kengät voi jättää pois
Miksi?
Lämmin maa hyväilee ihoani
varpaani vapaina mustuvat
Se on kiellettyä ja vaarallista
Mutta minä olen vapaa
Lumi liikkuu kenkieni alla
ja minä odotan kesää>
vuoropuhelu keskenäni, siksi miksi.
07.02.2006Minä en odota kesää, minä odotan lauantaita kun rakkaani palaa. Me olemme molemmat pimeydestä, me olemme talvea. Me molemmat. Mutta pidän runon nimestä. Siivistä seuraava. Pidin runosta vaikka samastuminen on vaikeaa, odotan kesässä vain pitkiä päiviä purjeveneen kannella keskellä merta, tuulen puhaltaessa ja heittäessä suolavettä silmiin. Ja valoisia öitä. Pidin tästä. Kiitän. >Arvostelija: TheSiren21.02.2006 TunteaSopivasti mustissa
Liiaksi tavallinen
Tarpeeksi näkymätön
Löysin kauniin kuvan lehdestä
Androgyynin, joka on Mies
Musiikki liian kovalla
ei ole tarpeeksi kovalla
Tahtoisin savuiseen baariin, pimeyteen, näkyvien sekaan, humaltumaan, sekoamaan, itkemään, kuvittelemaan -- itseäni
Huomaan:
en tunne mitään.
Kutittaa ja työnnän käteni hihaan
upotan kynnet lihaan
kovaa
Mietin, mitä tapahtuisi
jos äkkiä juoksisin ulos
ikkunan läpi
Tunteakseni
ja tullakseni nähdyksi>
Ajatuksia yhtenä kylmempänä päivänä.
07.02.2006
Kesätöitä talvellaVirheitä.
Laskit väärin.
Muutu näkymättömäksi.
Sano kiitos ja vieläkö muuta.
Kirjoitan runoja salaa kalenteriini
kauhealla käsialalla
kuulakärkikynällä
Ne puhuvat keskenään venäjää, naiset,
ne nauravat tikahtuakseen
minulle
Mitä sinä tekisit?
Miten olla itkemättä --
Ne puhuu ja - en välitä
3 onnistunutta peräkkäin,
rauhallisia asiakkaita.
Katso silmiin! - äidin ääni.
Näyttelemistä tämä on.
Minä tiedän,
että näytän kymmenvuotiaalta.>
05.02.2006
100 hiljaista kysymystäMinulla on sinulle
sata kysymystä.
Toistaiseksi
kuvittelen itse vastauksesi.
Kun pyysit yllättäen
kysymään jotakin
en osannut
sanoa ainoatakaan.
>
05.02.2006Sellaista se on. Aina on paljon mielessä, mutta kun niistä kysytään, ei niitä osaakkaan sanoa. Hieno runo. >Arvostelija: Wamsi05.02.2006 Aamuyön harhaaTuntisinko minä sen
jos ulkona alkaisi pakastaa
Näkisinkö verhon lävitse
jos lumi tulisikin tänä yönä
Aavistaisinko
jos heräisit äkkiä painajaiseen
Hengitänkö vielä ja näenkö
jos aurinko nousee
Nukahdanko sinun uniisi
tunnenko sinun kätesi
ympärilläni,
näenkö sinun raottavan silmiäsi
kuulenko sinun mutisevan
tulit sitten viimein nukkumaan
Jos olisit täällä
en olisi yksin, sehän on
selvää kai
Pysähdynkö joka ajatukseen
muistanko koskaan mitä haen
ja miksi valvon yksin
Yöksi pitää vaihtaa vaatteet
pastellisävyihin
salaa
Eikä kukaan tiedä
että varastan itselleni aikaa
jota muilla ei ole
Vaikka vihaan yksin valvomista
ja haluan nukkua
>
24.11.2005Pitkä, kaunis runo. Sellaiset jättää hyvälle päälle mutta aina niistä ei muista mitään seuraavana päivänä. Loppu ei ehkä kohauttanut tarpeeksi minun makuuni, mutta koskettava tarina. >Arvostelija: teeskentelemätön20.12.2005 |
|
Daana 
