Lajittele runot aakkosjärjestykseen
Näytä arvostelut
Näytä vain otsikot
Rikoksena olemassaoloPatologinen iltapäiväunohdus
ja narkoleptinen olotila
muistojen maistuessa
riivinraudoilta rinnassani.
Leikin sanaleikkejä
pumpuliunelmissa
samalla kun itsesyytökset
kimpoilevat korvien välissä.
Jos aika on rahaa
ensimmäinen hyvää
toinen pahaa
menivät viisaritkin sekaisin
sinua luotaessa.
Sanelen kirosanoja
sieraimista pikkuaivoihin
maailman suunnatessa
iskunsa vyön alle
tai ehkä kauluksen
kunhan luurangot pysyvät kaapissaan.
Hengitysrytminä
sisään
ulos
sisään
ulos
aina joka kymmenes vuosi.
Salaliitto jota muut kutsuvat elämäksi
palasina varpaideni alla.
Tiesin aina
Niin pientä minusta ei saakaan
ettei aina voisi kahdeksi jakaa
sinun edessäsi jopa tuhanneksi.>
Jos sähköistä viestintää ei lasketa kommunikaatioksi
ei minua koskaan ollutkaan.
29.12.2008
Euron mittaSärkyneitä varjoja
suolasirottimessa
ja ripaus romantiikkaa
kun sydämen sirpaleet karistetaan
eilisen tieltä pois
Tuoksusi viipyy lakanoissani
vaikka olen vaihtanut ne
ainakin kolmesti
lähtösi jälkeen
Ajatus ei pidä minua lämpimänä öisin
Kuihtunut kaipaus merkkinä
särkyneistä unelmista
Eikä kukaan kertonut
miten kallis hinta
virheistä on maksettava
Matkasin maailman ääreen
löytääkseni painoarvoa
eikä sanavalmiuteni
kohentunut nimeksikään
Kolme syöksyä oli sittenkin liikaa
Enhän minäkään
vapaaehtoisesti lähtenyt
mutta jostain syystä
palaaminen oli
moninkerroin vaikeampaa
Ehkä hintalappuni
liimattiin epähuomiossa
sinun otsaasi ja
maailma osti sinut
kalliimmalla kun oli tarkoitettu
Joka tapauksessa
Tarvittiin sinut kertomaan
minulle että olen arvoton>
"Onneton on se, joka pakoon juoksee kun jäädä haluaa."
25.12.2008
NoidankehäJos kellon viisarit
kulkisivat vastapäivään,
olisin minä kuin tippuva
rakkaudentunnustus huulillasi.
Tulisin ulos rumina sanoina.
Valheellisen varovaiset
askeleet porttikongissa
kuuluttavat totuutta
valhetta voimallisemmin.
Olen edellä aikaani.
Minä sanon 'vihaan'
kun haluan kuvata
aitoja tunteita.
Ja 3. maailmansota
kolkuttaa jo ovellani.
Valitusten viivakoodi vyötäröllä
kertoo sanoja näkymättömiä
sokeille silmille.
Jos sinä et muista,
en muista minäkään.
Kuka haluaisi
elää illuusiossa
kun totuus satuttaa
paljon enemmän.
Kun sanon että ikävöin
jokainen sydämeni syke
koostuu sinusta.
Hänet haluan unohtaa.
Ole siis majakkani.
Sammuta valosi
kun ajaudun karille.>
"Tiedotus kansalaisille: Tunnelin päässä näkynyt valo on kustannussyistä päätetty sammuttaa." -Tuntematon-
24.04.2008
Viimeistelty vapaustaisteluPäivänä,
jona historia alkoi toistaa itseään
kirjauduin ulos elämästä
ja heitin menneisyyteni roskasankoon
loppuunkulutettujen unelmien joukkoon.
Kuoleman kiitoradalla
hävisin askeleen, kaksi ja huomasin
että hukka perii nekin,
joita ei ole tuomittu kadotukseen.
Inhoan itseäni kerran kuukaudessa
heitän huomisen sateeseen
joka toinen päivä.
Valmistusvirheistä ei makseta.
Ironian paistatellessa päivää
kierrätettyjen ongelmien kaatopaikalla
vaellan minä jätteissä
etsien vähänkäytettyjä tekosyitä.
Olen olemassa
leveyspiirillä maasta taivaaseen
eikä suodatetut kyyneleet
koskaan sataneet silmiesi edestä.
Ja minä opin lankeamaan edessäsi
en eteesi.
>
Yritän muistuttaa itseäni, että jokaisena päivänä on aika oppia niistä virheistä joita tekee. Ei pitäisi olla niin kamalan helppoa astua samaan ansaan uudelleen... Ja siltikin, kerran astuttu ansa näyttää olevan se todennäköisin lankeamispaikka.
25.01.2007
AsennevammaJos osaisin
kirjoittaisin ajatukset ajatuksiksi,
enkä kertoisi siitä
mitä ei koskaan ollutkaan.
Rakastuin uudelleen
iltapäiväaurinkoon,
kun se hyvin hienovaraisesti
korvensi ihoni karrelle.
Hengitykseni laskeutuu tuhkana takapihalle.
Vedän maailman mukanani,
mutta teidät jätän rauhaan.
Kahleeni ovat kaksisuuntaiset.
Palaan huomiseen
ja elän sen kertaalleen
vain tietääkseni
ettei mikään mennyt vikaan.
Piirrän ääriviivani varjoihin,
että löytäisin kotiin
ennen kuin valonsäteet juoksevat
viime viikkojen alta pois.
Yksinäisyyteen on helppo eksyä
ja olen kuin kotonani.>
Olen väsynyt, monellakin tapaa.
Tällä hetkellä lähinnä fyysisesti.
Kaivoin esille jotain mitä mietin, enkä kumminkaan ajattele. Kierous on aina ollu niin kaunista, kuhan sitä ei käytä muihin.
22.01.2007
SalasanaPosti saapui tänäkin aamuna
mutta kasvojeni
tuhat käyttötarkoitusta kertoivat
että pysyvyys on suhteellista.
Valitsen persoonani päivän mukaan.
Kuka jaksaisi olla samanlainen
sekunnista toiseen
kun sadasosakin tuntuu
vuosituhannelta.
Rappeutunut moraalisäännöksesi
kertoo vastaantulijoille
että peiliin katsominen
vaatii voimaa.
Ja minä opin sinusta
enemmän kun halusitkaan.
Sinä et seiso sanojesi takana
sinä kyyristelet.
Täydellisyyden heijaste
on saavutuksista suurin
maailmassa jossa
kuu paistaa aurinkoa kirkkaammin.
Opin viimein
että kaikki mitä sinusta saa irti on
authorization required>
Ei kenellekään ja kaikille. Jokainen sana osoitettu jollekin, mutta kokonaisuus on osiensa tuote, ei summa.
30.05.2006
Missä on milloin?Halusin kirjoa
hypnoottisen leikkivalvetilan mieleesi
ja osoittaa missä on milloin
Menneisyys iskettiin
villasukkana kasvoillesi
Tukehdu
Tukehdu
Tukehdu
Minähän vihasin sinua
alusta asti
Kapinoin pakkohuostaanottoani
vastaan jokaisella solullani
Syyllisyys ei ole minua varten
Niin minä vajosin
siihen maailmaan
jossa vain sanoilla on sijaa
Ei minulla laisinkaan>
Halusin kokeilla jotain... Asia on mielestäni hieman tahmainen. Siihen jää kiinni ja se tukahduttaa antamatta mitään itsestään. Tai sitten se olenkin vain minä. Miten milloinkin ja mitä kenellekin.
16.08.2005
Rakas Pikkuinen"Jasu on kuollu."
"Se jäi junan alle."
[Ruumis]
"Se oli kadoksissa."
"Löysin sen raiteilta."
[Kaipaus]
"Ihan kodon vieressä."
[Ironia]
"Naama ihan tohjona."
"Nenä ja leuka puuttu."
[Ahdistus]
"Oon ihan maassa."
"Outi murtuu kun se kuulee."
[Suru]
"Juon kaljan sen muistolle."
"Hautaan sen takapihalle."
[Kunnioitus]
Viimeiset osoitukset rakkaudesta.
[Epäusko]>
Ja minä suren... Katkelmia mun ja veljen keskustelusta. Välietappi surutyössä. Lähinnä veljen sanoja lainailen. (Veljen kissahan siinä kuoli.) Viisi vuotta se eli ja kolme niistä se oli mullekin täysipäiväinen lemmikki. Minä rakastan... (Arkistoin tämän kunhan aika koettaa.)
26.07.2005
Katkeruus kaunistaaPäivän vihan
katkeroittamat kyyneleet
valuvat hitaasti alas
kuulaita kasvoja.
Sänkyni on vielä
edellisistäkin kostea.
Elohopea pisara
nousee ja laskee
lämmön heittelemänä
antaen mallia mielialoilleni.
Painan tyynyn
kaulavaltimoni päälle
estämään pulssia tuntumasta
ja hetken olen kuollut
Useammin kuin joskus
sitä toivoisi osaavansa lentää.
Elän mahdollisuuksien maailmassa,
jossa jokaisen pahan sanan jälkeen
tulee mahdollisuus sanoa vielä pahempi.>
No ei, otsikko ei oikeastaan pidä paikkaansa, kysykää keneltä tahansa jos ette usko itseänne. *huokaus* Olen niin vihaisen turhautunut liian moneen asiaan, eikä tunteillani loppujen lopuksi ole kuitenkaan väliä. Turhaa tekstiä sitä tämä on, ajatuskin heittelee jälleen hieman ja runokin on katkonainen. Kiitos kuitenkin vaivautuneille.
20.07.2005
Sokeaa haparointiaHuuruiset kasvot silmien
epämääräisessä hämärässä.
Olen menettänyt
teidät itselleni.
Hymyilen salaa varjoissa,
missä omistusoikeuteni raukeaa.
Katu heijastuu silmiini
väärinpäin ja ihmisetkin
kulkevat vastapäivään.
Olen kuin
musta ruusu vyötärölläsi.
Hyväilen mädäntyneisyyttäsi
vähenevällä minuudellani.
Tiesithän itsetietoisuuteni
katoavan kosketuksestasi.
Minä kuljen huomisessa,
vaikka jalkani tallaavat
eilisen kapeita katuja.
Katseeni lipuu
olemattomuudesta olemattomuuteen
elämäni näyttämöllä.
Laskin stop-merkin eteeni,
eikä elämäkään voinut ohittaa
minua pyähtymättä.
Sain otteen syvyydestä,
älä yritäkään sanoa ratkaisuani
vääräksi.>
Liiaksi tilkkutäkki. Ajatus ei näytä pysyvän kasassa edes sen aikaa, että saan yhden säkeen valmiiksi. *pahoittelee* Enkä ole vieläkään osannut päästää irti ajasta. Kai se menneisyys kummittelee jollain tasolla kaikille.
31.05.2005
Horjuvia sanoja onnesta, harsottuna totuutena kuolemaEilen olisin voinut vannoa
menneisyyteni kävelleen ylitseni,
muistoni nimittäin kääntyivät haudassaan
kiduttamaan tulevaisuutta.
Olen kyllästynyt eksymään
päivien kertakäyttöviidakkoon.
Häpeävätkö kahleet vankejaan
tarttuessaan elottomina
raatokukkien koristamiin
nilkkoihin.
Kiroan sitä päivää,
jolloin tiesin huomisen olevan turha.
Olen väsynyt iskuihin,
joita rikkirevityt muistoni jakelevat.
Kirjoitan vihani sanoiksi
koskemattomaan sieluuni.
Nostin sinut jumalakseni,
vaikka tiesinkin haaveni sortuvan aikanaan.
Ja niin sinä petit minut
halaamalla syliä,
joka johtaa turmioon.
"Piikin varjo on pitkä."
Annan vereni hyytyä
pisaroiksi ohimoilleni.
Kuka sanoo, että kyyneleiden
pitää tulla silmistä?>
Huhhuh... Tässä on yhdistetty viimeaikaisia ajatuksia johonki mikä ei ole todellista. Jostain syystä aika on tällä hetkellä vahvasti mukana runoissani, koettakaa kestää toiston maku. Kokonaisuus on sekava silmin, jotka eivät näe punaista lankaa. Tulkinta on onneksi sallittua, toivottavasti siitä saa jotain irti, ei kaikkea tarvitse nähdä kirjoittajan silmin. Luojan kiitos!
24.04.2005
ArmageddonMaailman langetessa
polvilleen eteesi
minä olen se ainut,
joka sinua vielä jaksaa vastustaa.
Katsotaan nyt
kumpi määrää kaapin paikan,
sinä vai maailma
minun pillini tahtiin
tietenkin.
Hajota sinä
unelmat huomisesta,
minä hoitelen elämänilon.
Minä raiskaan
auringon veriseksi,
työnnä sinä täysikuu
mustaan aukkoon
sydämessäni.
Ulvotaan yhdessä
olemattomalle avaruudelle,
tuodaan viimeinen tähdenlento
turhautuneelle kansakunnalle.
Ja kun huomista ei enää ole,
voimme me,
(sinä ja minä)
peräänkuuluttaa sokeutta
joka johtuu pimeydestä.>
Anteeksi kauheasti. Mä en voi kuin nauraa tälle. Tässä ei oo päätä eikä häntää. Halusin niin kovasti kirjoittaa jotain paperille ja kun se ei onnistunut tuloksena oli turhautuminen ja tämä. *pyytää uudelleen anteeksi*
30.03.2005
AjantajuaElän vahvasti joka toinen päivä
tartun siihen oljenkorteen
jonka sinä luot
olemattomalla olemassaolollasi
Hengitän ilmaa sisääni
kahdentoista tunnin välein
päästäen sen pois
puolentunnin päästä
Etsin vastauksia
elämän peruskysymyksiin
Hankkiudun itsestäni eroon päivittäin
eksytän minuuteni sokkeloihisi
Raiskaan rajattomuuttasi
koskemattomuudellani
Halaa ruhjoutunutta ruumistani
anna minun elää
viimeisen kerran sinussa>
Kiitos nora:lle ajatuksesta, vaikka ei tämä mikään kunnia olekaan. Lainasin vähän keskustelustamme, toivottavasti ei haittaa...? Runo on hieman katkonainen, mutta ehkä siitä saa kuitenkin jotain irti.
16.03.2005
Päättymätön tarinaIllan saapuessa
harhailen sumussa,
jonka pimeyden verho
on silmilleni luonut.
Tapan itseni kerran illassa
saadakseni huomata,
että olen jälleen huomisessa,
jota en tahtonut nähdä.
Sirottelen kyynelhelmiä
kehyksiksi kasvoilleni,
merkiksi eletystä elämästä
joka jatkaa kulkuaan.
Otan harha-askelia
aavistuksen verran
lähempänä niitä pelkoja,
joiden takia kuolemaa rakastan.>
Kesken jäi... Mietin tässä lopetusta joskus paremmalla ajalla. Ja ihan varmuuden vuoksi voisin sanoa, ettei tämä ole elämääni. Ettei tarvitse toivottaa jaksamisia, se puoli on jo hoidossa. *kiittää*
08.03.2005
Jotain parempaaHuokauksia tuuleen,
kauniita ajatuksia
hautautuneena syvälle
katkeroituneeseen mieleen.
Kyyneleitä ikävään,
jota ei koskaan
itketty ulos.
Itsetunnon palasia,
sirpaleita maassa,
jossa halla syö
omiaan elävältä.
Haavoja helpotukseen,
jonka vuoksi ei koskaan
vuodatettu verta.
Sielun rippeitä,
piilotettuna aluskasvillisuuteen
ettei noutaja vangitsisi
elämää ihan vielä.
Salaliittoja valheisiin,
joiden tahdosta kuolemaa
ei enää ole.
Unohdettuja sanoja,
maalattuina pilviin
jotta kaikki muistaisivat
seuraavan auringonnousun.
Voimaa henkäyksiin,
jotka puhaltavat
surun pois.>
Rivitys mättää, ja ajatus latistui jälleen matkalla. Väsyttää ja halusin yrittää kirjoittaa jotain. Ei pahemmin tulosta tullut. *huokaus* Enkä koskaan keksi nimiä. Nyt tuli väsymyksen tuloksena "ei mitään."
06.03.2005
KyyneleitäKyyneleet pesevät
päivän meikin pois
valuen poskia alas
suolaisina pisaroina.
Kasvatin sademetsän
kylpyhuoneeseen
halutessani hukuttaa
itseni lämpöhalvaukseen.
Rikoin peileillä sen illuusion
jonka olin itsestäni luonut.
Hyperventiloin itseni
hyväilevään tajuttomuuteen.
Maatessani sängyssä
huomasin kuolevani
hiljalleen nestehukkaan
itkiessäni itseni uneen.
Maailma näyttää erilaiselta
avatuin silmin.>
Viimeaikoina olleet voimat jossain kaukana ja kai tämä runo on osa asioiden purkua. En osaa sanoa. Osa omaa, osa muiden ja osa kuvitelmaa. Viimeinen lause saattaa tuntua irtonaiselta, mutta sen on tavallaan tarkoitus selittää mistä kaikki johtuu. Ihan vain jos joku ei ymmärtänyt. Ja jos se on edelleen vaikea pyydän anteeksi.
16.02.2005
RakkaalleMiksei kukaan kertonut,
että menetys satuttaa,
että viattomuus kuristaa
tappavasti kun sen kadottaa.
Ymmärsin juuri,
ettei kuolema ole
koskaan kaunis
sivustakatsojan silmin.
Kauniit sanat
on helppo korvata kylmyydellä,
käsi kohottaa iskuun,
joka ei koskaan pääse perille.
Elän maailman rajalla,
hukun siihen tyhjyyteen,
joka kumpuaa itsekeskeisyydestä,
tapan aikaani olemattomuudessa.
Jätin hyvästit sille ainoalle,
joka merkitsi jotain.>
No joo... Jumitan pahasti ja se näkyy kyllä päälle. Runo hyppii jälleen ajatuksesta toiseen, mutta se ei ole lainkaan outoa minulta. Kolmas säe ei ainakaan mielestäni sovi muiden joukkoon, vaikka onkin jatkoa/seurausta. Tarina elämän takana. *poistuu*
30.01.2005
Väsymys"Anteeksi, olen väsynyt"
Ja sinä luulit, että nukuin huonosti,
vaikka vietin yöni Ruususen unessa,
vailla tietoa ajasta, jota maailma oksentaa harteiltaan.
"Anteeksi, en kuullut sinua"
Ja sinä luulit, että haaveilin elämästä,
vaikka henkeni oli jo toisella puolella,
Manan majoilla juomassa teetä Kuoleman kanssa.
"Anteeksi, en jaksanut enää"
Ja sinä luulit, että olin kärsinyt vääryyttä,
vaikka olin vain rakastunut Kuolemaan.
Huomaatko kuinka kauniilta elämä näyttää
kuolleen silmin >
Kokeilua, tuli yöllä ajateltua vähän kummia väsynyt kun olin. Ja pyydän jo valmiiksi anteeksi isoja kirjaimia puhuttaessa kuolemasta, henkilö ajattelu tulee selvemmin (ainakin toivottavasti) esiin sitä kautta. Pyydän samalla anteeksi sekavaa muotoa, en saanut sitä muokattua ihan sellaiseen muotoon kuin olisin halunnut, yritin kyllä.
23.01.2005
Ylipainoinen tuskaVihasi maailmaa kohtaan
valuu peittelemättömänä
kylkiluidesi välistä.
Sydänveresi pisaroi
huomaamatta lattialle.
Onnelliset hetket
iskostuneina painajaisina
mielesi perukoille.
Sinä elät epätoivolla,
itket syntisillä ajatuksilla.
Käyt rajattuja keskusteluja
kuoleman kanssa,
elämällä ei ole mitään sanottavaa.
Itsetuntosi sirpaleina ihollasi,
peilin palasista heijastuu maailmasi.
Tukahdetut tunteet
haavoina sielussasi,
menneisyytesi pimeyttä.
Unelmat eivät kannata
ylipainoista tuskan taakkaa huomiseen.>
Voi herran jestas...
16.12.2004
ElämäsiSinä nautit kurjuudesta,
etsit pimeitä hetkiä,
kaipaat varjoon
ja kiroat rakkautta.
Sitten sinä sanot minulle, etten elä täysillä
Sinä huudat kuutamolle,
naurat hulluna humalasta
kun elämä on kirjoittanut
sanan "luuseri" otsaasi.
Edelleen sanot, että minä en osaa elää
Sinä raiskaat kehoasi,
nautit joka hetkestä
jona saat tuotettua tuskaa
itsellesi ja muille.
Ja sinä sanot minulle, että olen tunteeton
Avunhuutosi pimeästä
kaikuu äärettömyyden seinille,
tyhjyys ei anna vastauksia,
kaikki ovat poistuneet.
Mitä odotitkaan elämältä,
jota myrkytit omalla sydänverelläsi>
Häiritsee kun pitää käyttää "sinä" ja "minä, minulle" muotoja, mutta kun teksti ois menny sit kirjakielestä puhekieleen ja se ois näyttäny aika sekavalta. Nyt siitä vaan lähti kaikki se voima joka siinä alunperin oli.Turhuuden poistoa, eipä varmaan paljoakaan auttanut, mutta haitanneeko tuo.
15.12.2004
| 0| 20 |
|
~Hiljaisuus~ 
