Lajittele runot aakkosjärjestykseen
Näytä ilman arvosteluja
Näytä vain otsikot
KuvaOlin jo unohtanut
miltä näytät..
olin jo ubnohtanut äänesi
pehmeän..
Olin kadottanut
tuoksusi..
Olit kuin haamu elämässäni
joka hitaasti katosi näkökentästäni.
Sitten yksi kaunis päivä,
muutama tunti ennen uutta-vuotta
näin kuvasi,
kuulin äänesi
haistoin tuoksusi.
Iski ikävä ja pettymys,
miksi annoin sinun lähteä..
>
elämäää vaan ei sen enempää..
01.01.2009Kun tapaa vuosien jälkeen tuttuus muistuu mieleen. >Arvostelija: taivaanlapsi01.01.2009 eletty elämäKatson ravintolan vessan huuruiseen peiliin,
takasin katsoo sysi mustat silmät
ja tukka kuin harakan pesä.
Utuisin silmin koetan löytää itsestäni
menetetyn nuoruuden,
jota ei saa takasin
edes mineraali meikkipuutereilla
ja tulipunaisella huulipunalla.
Aika on jättänyt jälkensä.
Sivelen kasvojani,
jäljet ei katoa.
Vyötärö kadonnut
kuin huomaamatta.
Missä vaiheessa senkin kadotin?
Epätoivoista yritystä saada se takaisin
vaikeaa ja niin kuluttavaa.
Harakan pesä tukka, suru silmä
vinkkaa itselleen silmää.
Katsellaan sanon hiljaa, ja
poistun takaisin hämyiseen
ravintolaan.
tiskijukka soittaa
tutun biisin ”levoton Tuhkimo”
-kuin minulle tehty..
elämä jatkuu.
yksinkin..
>
26.10.2008Jotenkin säälittävää, jos yrittää ravintolasta löytää nuoruutensa. >Arvostelija: tulen-poika01.01.2009 Tässä on juuri oikeanlaista fiilistä. Näitä tarinoita näkee ja kuulee kuppiloissa, itkeviä naisia yleisissä vessoissa kiroamassa elämän kurjuutta, kaikkea sitä mikä meni, ja sitä, joka on vielä tulossa. Kauniisti väritit sen kuvan silmien eteen. Rakkauden hinta todellakin on nimensä veroinen, niin kuin Dingo sen laulaa. Hieno runo, osuvia sanoja! >Arvostelija: Wenla01.01.2009 Sieluni repaleet tuulessa liehuu
Sieluni repaleinen
miettii mitä on rakkaus.
Miltä se tuntuu?
Onko se käsin kosketeltavaa?
Onko se perhosen siipien havinaa
vatsan pohjassa ?
Voiko sieluni enää rakastaa?
onko sieluni koskaan
rakastanut ?
Mistä tiedän kun rakastan ?
Miten erotan intohimon ja rakkauden ?
Sieluni kaipaa vastauksia
ja se tuli kuin kohtalon sanelemana,
”rakkaus ei ole sanoja
se on tekoja”
Nyt tiedän
olen rakastanut
rakkaus ei kuollut eroon,
mutta se hukkui
ruuhka vuosiimme.
Rakkaus jäi jalkoihimme
ja se poljettiin lähes näkymättömiin.
Rakkaus jäi märkänä läiskänä
kylmään asvalttiin.
Rakkaus lähti
minä jäin.
Etsimään vastauksia.
Rakkaus jäi,
minäkin lähdin.
Suljin oven takanani
vilkutan rakkaudelle.
Avaan tosien oven
uuteen maailmaan,
etsin uuden rakkauden
rakkauden joka laittaa minut
tekemään niitä tekoja mitä rakkaus on.
Muistot jää,
minä lähden.
ihan itseni tähden.
Sieluni repaleet saivat uudet
siivet.
>
16.08.2008Hieno,tunteikas runo >Arvostelija: Sansku16.08.2008 ~hyvin kaunis on runosi, se puhuttelee rakkauden tuomista tunteista koskettavasti~ >Arvostelija: JAK5517.08.2008 Koskettavaa runoa ja kipeää oivallusta. Pidin. >Arvostelija: Hil-la14.09.2008 |
|
zarica 
