Lajittele runot aakkosjärjestykseen Näytä ilman arvosteluja Näytä vain otsikot kun lapsesta tehdään nainen
huudan, huudan
portaita, kaiteita
taksi
sumea maisema vilisee
loputon matka
ikuisuus tässä autossa
tämä itku ei
lopu
silti äärettömyys on
äänetön
>
15.09.2012
Luovuttaja
Niitä polkuja ei enää ole
Minä vain tulen ja otan
ja lähden pois
Murskaan ja pidän osan
paljaat jalat eivät haavaudu
jos et palaa takaisin
paloja rinnassa
Minä hölmö, hölmö minä
vain päässäni ovat nämä aidat
nämä kohtalot, lukkoonlyödyt
suunnitelmat
aamuyö, auringonnousu
musiikki korvissa, turtumus
se ei ole määrätty
silti tuntuu kuin kaikki olisi päätetty
silti kaikki on tapahtuva
olenko minä valmis
olenko valmis nyt
>
10.04.2012
olla
onni ja onnettomuus
samassa
halu koskettaa, halu tuntea
tarve vaatia, tarve tunkea
poimia se mikä kelpaa
jättää se mikä ei
lasinsirut,
lasinsirut ja helmet
helmiä koitan kalastella
hiekan seasta
upottaa, upottaa
kuin laivoja
ankkuri rinnassa
ei tukehtuminen tapa,
se humalluttaa
fisut, tequilat
anna
anna olla
jo
kipeä, kipeä
sairas minä olen
katko jalat, haavoita kädet
vammauta tämä
sydän
olet sinussa ilman minua
en ruoki enää hölmöyttäni
en ruoki mitään
haavoitettu ruumis on
missä kipeä sielu majailee
jo riittää riittämättömyys
>
09.04.2012
Mallinnos
Minun jumalani loi minut
peilikuvakseen
niin kuin samaksi
olemassaolomme on
yhtäläisyyksien täyttämää
vaan jotenkin kaikki
aivan väärillä paikoilla
valehteleeko silmä
jäin miettimään
vaan ei jumalakaan saa levätä
seitsemän päivää tuli ja meni
selkä taipuu, jalat syyhyää
minä taidan tehdä samat
perässä
>
Vanha. 22.02.2011
Kevät tuli aikaisin tänä vuonnaKaikki sata valkoisen sävyä
iskevät silmiini kun
kävelen kotikulmillasi
Jokainen kadunkulma on
uusi jännitysnäytelmä
Jokaisessa ratikassa sinä olet
näkisin jos vain uskaltaisin
kohottaa katseeni
Näiden harmaiden talojen ikkunoiden taakse
kuvittelen sinut
Niin monet päänsisäiset riitamme sinä
sovitat pelkästään hymylläsi
Sitä vähää minkä tiedän,
inhoan
vaan kaikkea tuntematonta
olematonta
sitä minä sinussa rakastan
Ja pimeässä sinä istut
hieman liian lähellä>
15.12.2010en osaa kunnolla eritellä että mikä tässä runossa kolahti, mutta jokin sen aiheutti ja lujaa sittenkin! :) hieno runo, suosikkeihin menee ---> >Arvostelija: loveaholic22.02.2011 Runojasi on mukava lukea. Pidän tästäkin paljon, tuo loppu on ihanasti jätetty avoimeksi. >Arvostelija: Abo23.08.2011 RiittävästiNäen kuutamoyön
talvimaiseman
luminen maa viettää
pilkkopimeään metsään
taivas on syvää sinistä
taivaalla täysikuu
Seison yksin
polvia myöten lumessa
Hiljaisuus soi korvissa
Vaan minua ei palele,
ensimmäistä kertaa
ei pelota
Sydämeni sykkii onnesta
on niin kaunista
Ja siinä seistessä ne tulevat
pintaan, timantit
puskevat ulos ihostani
putoavat viereeni
kimaltelevat kilpaa
lumikiteiden kanssa
ja olen taas ehjä
eikä minuun enää satu
kyyneleet, tervetulleet
sydän pakahtuu
rintakehä repeää
enkä ole enää yksin
Voin vain kääntyä kannoillani
tarttua käteesi,
se on juuri oikeanlämpöinen,
sopiva
ja me voimme vain kävellä
pois
kävellä
kohti metsää
eikä minua pelota enää
en kaipaa mitään
kun vedän viimeisen henkäyksen
ja katoan pimeään>
07.12.2010
Miten sinä voit väittää
ettei se ole ratkaisu
Elämässä minä olen itsekäs
miksen siis kuolemassanikin
En tiedä enää kumpi oli ensin
Kuusi vuotta
enkä minä ole muuttunut
>
06.12.2010
NeljännesosavuosiMikä suru, sinä kysyt
ja naurat kohti
aurinkoa
sinun syytäsi se ei kai ole
sadussa jossa ei ole
hyvää eikä pahaa
on kyllä uhreja
helvetin petturi
sun piti olla
kevät, kesä, syksy, talvi
ei kolme neljäsosaa
mutta minä en vain
pystykykene
hyvästelemään
sitä en ole tainnut koskaan oppia
haluan takaisin siihen satuun jossa
minuutit olivat arvokkaampia jaettuina
ja kyyneleeni eivät olleet vielä kokeneet
inflaatiota
takaisin sinne
luultavasti tiedätkin jo mutta
mulle se ovi Narniaan
on jokaisella
sillalla, junaradalla,
kerrostalon katolla
joka päivä
todellisempana
joka päivä
lähempänä>
07.10.2010Surullinen ja haikea Hienosti kirjoitettu erosurusta ja sen aihettuamasta pettymyksestä ja kipuilusta lopun narnia vertaus on upea! >Arvostelija: PersonaNonGrata07.10.2010 Mielenkiintoinen ja Erityinen. Pettymys koskettaa runossasi, jossa myös tuntuu Toivo. >Arvostelija: niiu15.10.2010 minun rintakehäni on
nyöritetty ketjuin
silti mitkään lukot
nyörit tahi solmut
eivät saa sitä pysymään
kasassa
rapisen ja rapistun
konttaan polvitaipeeni verille
annathan anteeksi, en minä tarkoittanut
olla näin hajalla
täynnä säröjä ja naarmuja
käyttämättömänä sinä minut ansaitsisit
ja nyt kun minä
holtiton tässä
tärisen
unet syövät
minua sisältä
uusi ja ihmeellinen sinä olet
vaikka
minussa sinä olet tapahtunut jo
useamman kerran>
18.08.2009Aivan upea. Mahtava. Piti lukea moneen kertaan, ja vielä sittenkin sain kylmiä väreitä! Hyvää syntymäpäivää. :) >Arvostelija: Dorian23.08.2009 PelikentälläKasvot edellä asvalttiin
ei se käsirefleksi toiminut
tänäänkään
ja lähden kulkemaan
reittiä väärään suuntaan
lähtöviivalta tavoitan itseni
jälleen
eikä kädellä pidetä kiinni,
sillä lyödäänraavitaanhuidotaan
kun joku meinaa sinut
huomioimatta ohittaa
rakkaudessa
en minä kaipaa mitään
hunajaisiasokerihuurteisia
rakkaudentunnustuksia
etkä sinä sellainen olekaan
enkä minä sellaista odottanutkaan
sinä vain olet
sinä vain
olet
riittääkö se
rakkaudessa
voisi joskus jättää
pelaamatta,
hävitä suosiolla, palaa
jo ennen ykköspesää
mutta en kai minä nyt halua
rehtiä ottelua, voittoa
viivoja hiekassa
turpiin minä taidan vain haluta>
Ei neljässä vuodessa opi muuttamaan toimintatapojaan, korkeintaan ymmärtämään. Sadas sekavuus. 12.06.2008
Fallen in loveHerään yöllä sänkyyni
kuuntelen yöperhosen siipien käyntiä
muistelen sitä heinäkuun iltaa
jolloin jouduin suorittamaan
pakkolaskun läheisellä lentoasemalla
jos vain annat voin kantaa sua näillä siivillä
vaan ei nyt, on hiljaista
mitä nyt perhonen räpyttää
kiivaasti, kello käy eteenpäin
eikä minun edessäni, silmissäni
muuta kuin
mustaapimeäämustaa
kunpa arvaisit
enhän minäkään tiennyt
että rakastua voi toisessa paikassa,
tilassa, alitajuisesti
unipoikani
niin enää emme löydä reitillemme
mitä minä siellä silloin tein
Kalevankadun Iguanassa
ketjupoltin kuulemma, unelmia kai ilmaan
mutta käden minä muistan
kaukaisen katseen
viime marraskuussa
sormesi eivät olleet enää läsnä
ja nyt tämä hiljaisuus
särkee pirstoo
putoanputoanputoan
koska sinulla niin kuin muillakin
on tarina johon kuulua, olla
läsnä
vaikka helppoo ei oo ollut sullakaan
hyvä ilma tänään, selvä
pudota
onneksi edes WC:n hanasta löytyy
tippumattomuustakuu>
Ja radiossahan soi silloin Uniklubin Tuhka, siitä nuo lainaukset. 02.02.2008Hieno runo, pidän paljon!!! >Arvostelija: Soturinsydän02.02.2008 PelipalaOta osaa
tästä helvetin palapelistä
imppaa itseesi se tunne,
se musiikki, se tuoksu
Susta en voi saada
puoliakaan
tuskin on enää mustakaan
puoltakaan mitä luovuttaa
Mutta ota ihmeessä osasi
valitse palasesi
Helpompaa valita osa
kuin adoptoida kokonaan
Mussa olisikin aivan liikaa
rakkautta mitä sulattaa>
04.01.2008Rakkaudeden nälkäine ja silti hirveän katkeran, rikotun ja vihaisen makuinen. Tykkään tästä vahvasta olosta ja ironiasta mikä näkyy jotenkin rivienkin välissä. >Arvostelija: Kirsikkasade23.05.2008 Ihmemaa he/she12.8.
Aina piti saada kokeilla kaikkea
kymmenet huulet ja kahdetkymmenet
kädet, mutta oikeasti oli vain yhdet
Jos keksissä lukee eat me, silloinhan
se syödään juurinytheti pois, eikö niin
ei jäädä turhia jahkailemaan
Ja jos sulle tarjotaan juuri tänään
elämäsi savut, törkeän vahvat juomat
ne pössytellään ja litkitään pois häiritsemästä,
eiköstä juu
Aikamoinen sirkus taas
vaikken pääsekään sinne kanssasi
kahdeksan vuoden kuluttua
Pöydät notkuvat tarjontaa, on
teetä ja maitoa ja hunajaa
kestit pystyyn, nyt juhlitaan
eat me, drink me, waste me
kaikkea kokeillaan eikä turhia huolehdita
kerran täällä vain ollaan, vai mitä
Joku nykäisee takinliepeestä kadulla
syntymättömyyspäivä, kuinka irvokasta
Hävettää hiukan se vasta ostettu takki ja
kiiltonahkakengät
Sun pikku jalkojasi en ehtinyt nähdä
niissä tai missään muussakaan
en valkovuokkoja toukokuun toisena sunnuntaina
Kiinassa valkoinen on surun väri, sen verran tiedän
Hyvää syntymäpäivää rakas
vaikket sä ikinä ihan oikeaoppisesti
tainnut syntyäkään muualla kuin
ajatuksissani>
15.08.2007Tämä on hämmentävä ja monitasoinen runo. Loppu on mielestäni vaikutukseltaan latistava, jos miettii kokonaisvaikutusta. Mutta jo ensimmäiset säkeet iskevät lujaa. >Arvostelija: chapeau23.08.2007 Eat me drink me. >Arvostelija: Margheit23.08.2007 tässä on jotain joka kiteyttää koko nuoruuden, ihana ja surullinen. >Arvostelija: sivaltaja14.01.2008 Vielä kerran sulle rakasNiin ja siitä sun viestistäsi vielä
että sulla on ikävä mua välillä
ja saatat jopa ajatella mua joskus
Olisi kai pitänyt lähettää perään
"lämmin kiitos osanotostasi" -kortti
että olisit sitä oikeasti tarkoittanut
saattanut jopa soittaa perään
Kesäkuussa vielä sanoit etteivät
tunteet minnekään katoa tuostanoinvain,
eivät vuorokausissaviikoissakuukausissakaan
Mutta heinäkuu taisi viimein tehdä sen mihin
kesäkuu ei yksinkertaisesti pystynyt
sille minä mahdan olla katkera,
sinulle en ollenkaan, sillä
taisi olla helpotus viimein sulkea
ovet näiden selkien takana
Ja toivottaa toisillemme kaikkea hyvää
mutta ennen kaikkea toivon toivoin että
olisin voinut olla sulle
se kaikki hyvä>
07.08.2007Kaunis, todella todellisen tuntuinen runo. Tykkään:) Ei mitään turhia kommervenkkejä, se sopii minun mieleen. >Arvostelija: Nanuk07.08.2007 tosiaan. tässä ei ole häiritsevia kikkailuja, koskettavaan kokonaisuuteen riittää vain taidokas kerronta. Eikä yksittäisiä lauseita voi valita parhaimmaksi kun lauseet muodostavat näin... kauniin tarinan. >Arvostelija: Väkivalta07.08.2007 pystyn kuvittelemaan tuon kaiken. ihana kerronta.<3 >Arvostelija: amorwoman09.08.2007 kaikessa katkeruudessaan haikea runo jonka vierellä elää vahva tunne...pidin erittäin paljon tästä.:) >Arvostelija: Antracon19.11.2007 auts... osui ja upposi!! >Arvostelija: Tyyne7911.03.2008 kaunis. katselen tätä sanattomana. teksti on aivan upeaa ja erityisesti tämä runo tuntui omakohtaiselta. kirjoitat loistavasti enkä osaa sanoa nyt oikein mitään rakentavaa kun ihastuin tähän niin. suosikkeihin! >Arvostelija: ckkc13.04.2008 Corporation of LoveJossain vaiheessa suhde menee
siihen että toinen ihminen vain
katoaa, ääriviivat sumentuvat
liukenevat taustoihinsa
Enkä mä voisi ikinä unohtaa
sitä turistipariskuntaa kuvaamassa
ja naurettiin sylikkäin merenjäällä
juopuneita iltoja toisten parisängyillä
ne luultavasti täyttävät tehtäväänsä
yhä vieläkin
me taidettiin tehdä kaikkien aikojen irtisanominen
kun väkivalloin erotettin rakkaus arjesta
mahtavat sohva ja pöytä ja jakkarat
hakea työttömyysturvaa kun meidän
kahden välinen sopimuksemme raukeni
naps, tuosta vain
parasta ennen, eikö niin, rakas
parasta päättää ennen kuin
ehditään kaupata tämä rakkauden kuolinpesä
sunnuntain Hesarissa
ja kyllähän sä ymmärsit oikein hyvin
paremmin kuin mun sydän suostuu ikinä
ettei ihmisestä luopuminen ole vaikeaa
sinusta taas
>
09.07.2007 Runoissasi on jotain tosi mielenkiintoista, rehellistä ja aitoa, en voi sanoa että jokaisessa runossa pysyisin kärryillä mutta kuvat ja tunnelma jotka runoistasi nousevat ovat kiehtovia :) >Arvostelija: Fenfen20.11.2007 Runoissasi on jotain tosi mielenkiintoista, rehellistä ja aitoa, en voi sanoa että jokaisessa runossa pysyisin kärryillä mutta kuvat ja tunnelma jotka runoistasi nousevat ovat kiehtovia :) >Arvostelija: Fenfen20.11.2007 Mielenkiintoinen, paljaan kaunistelematon ja oivaltava runo. Aloitettuani oli pakko lukea loppuun asti. Loistavia sanavalintoja. >Arvostelija: Shira12.06.2008 #2Minun tuhannet ääriviivani
takertuvat kurkkuuni kun minä
tärisen eilistä ja huomistakin
pelkään vielä enemmän kuin
sitä painajaisunta keskellä
yötä, sitä kaikkein pimeintä
kun sinä olit vielä siinä
Riittäisikö minua
olisiko minusta tarpeeksi täyttämään
ääriviivojesi sisustat, värittämään
sydämesi täyteen minua, sillä
minä rakastan sinua, idiootti
yhdistä pisteet ja löydä tarkoitus
minä sinua
Kaikki on ihan okei hei
kaikki on nyt niin helvetin hyvin
kunhan se et ole sinä, onneksi
minulla on vapaus tehdä sinusta
tapahtumatonta, ei-rakastettua
Mikset sinäkin voisi tehdä
minusta merkitsemätöntä>
20.04.2007Hienoutta. >Arvostelija: minttumarmeladi20.04.2007 Rakkaudessa on kaikki luvallista kunhan ei kompastu omiin tyhmyyksiin ja loukkaa toisen tunteita.*** >Arvostelija: kotihiiri16.05.2007 Tämä on tosi tiivis ja pitää ajatukset liikkeessä kokoajan. tästä saa todella paljon mielenkiintosia kysymyksiä irti, kuten voiko toista muuttaa, voiko toisen omistaa, identiteettikysymyksiä, ennen kaikkea itsensä ettimistä. Minusta tässä tulee hienosti esille ihmisen keskeneräisyys ja tunne, että itsestä puuttuu jotain ja pohdinta, voisiko joku toinen täyttää sen paikan. Näin minä tämän tulkitsin, mutta tästä saa vaikka mitä. Ihastuin sun tapaan käsitellä herkkiä asioita osin sarkastisesti ja dramaattisesti, mutta saat ne silti uskottavasti ja persoonallisesti esille. Pidin tästä todella paljon, kolahti. >Arvostelija: Canneberge brute22.05.2007 Upea,koskettava ja voimakkaasti,tunteella kirjoitettu. >Arvostelija: Murtunut tammi04.09.2007 rakastan runojasi, arkisen kauniita ja kipeitä tarinoita >Arvostelija: sivaltaja14.01.2008 #1Taas on se aika vuodesta kun
päätän elämäni roolijaosta
Olisiko jo aika olla selviytyjä,
olla välittämättä
aterimien jaosta
oliko nää lasit mun vai sun
mittani täyttyy samaa tahtia
eteisen pahvilaatikoiden kanssa
ne on mun mun MUN
Ja koko ajan tekstini käyvät pienemmiksi
sitä mukaa kun sydämeni ahdistuu
Miten kaipaankaan sitä kolmen vuoden takaista
tunnetta, halauksia merenjäällä
sillä ihmisiä minä en kaipaa ollenkaan
Minulle te olette ilmaa
(jota on vaikea hengittää)
ette yhtään sen enempää
Kaipa otit sen mahdollisuuden lukuun kun
löit minua sisältä puhelinvastaajallasi
Tämä on vastaaja...
Tämä on vastaaja...
mutta tämä on vastaus
päätös, jonka jättäisin tekemättä
koskematta ja ennen kaikkea kokematta
jättäisin tekemättä jos vielä olisin>
20.04.2007
3:1Onko jotain jäljellä jaloistani kun
näitä katuja riittää ja riittää ja riittää
kuka parsii rikkinäiset polveni kun
räpellän auki solmua rintakehästäni
ja sinä seisot ja hymyilet ja seisot
ja sinä
enkä minä
olekaan
enempää kuin se lintu
ristikon takana, täytettynä ja vankina
omissa harhakuvitelmissaan
ja HUUTAA
helvetti sinä olet
ja sinä
ja sinäkin vielä
enkä minä
tiedä kumpaa inhoan enemmän
oranssia vaiko keltaista
onko sillä väliä, sillä
ethän sinäkään
soita tai tahdita elämääni kompillasi
sormeile kieliäni ja rummuta sormillasi
minun tyhjää kaikukoppaani
koska siellä ei ole minua
sen enempää kuin
kylmää tuulta ja aallokkoa
minä lennän ja uin ja teen mitä vain
koska ainoa viholliseni on minä itse
eikä se ikinä sano muuta kuin että antaa olla
kiveyksellä istuessani poltan sanojani
ilmaan ilman että osaan olla ajattelematta
sinua
teitä
riittää
kuljettavaksi
vaan jos
minä en
jaksa
enää>
17.03.2007
Minustakin olisi ollut siihenYhtäkkiä tajuan vuosien jo vierineen
ilman sitä näkymätöntä muutosta
jonka varassa elin kaksi vuotta sitten
toistellen itselleni kyllä se siitä,
mäkin ansaitsen hengittää ja
ei se satu, ei tule verta enää
Tämä hiekkatie on pitkä ja kylmä
ja jollain tavalla kovin lohduton, kuin
tienpientareelle olisi hautautunut
osa minusta silloin pakkasiltoina
tämä on se paikka
minä olen seissyt tällä pysäkillä
noussut näiden portaiden jokaisen
kiviaskelman
eikö se riitä syyksi sanoa
mä en jaksa enää, mä luovutan
ethän sinä voi pakottaa tuultakaan
puhaltamaan, aaltoja rantautumaan
särkyäkseen risaiseen rantakallioon
viimeinkin ilman sua vahva oon,
unissani olen jo melkein kokonainen
Pisarat ovat kauniita
mikset anna minunkin hajota>
20.11.2006rakastan. suosikkeihin. >Arvostelija: Illuminated20.11.2006 Tämä on vahva ja vaikuttava runo. PIDÄN ja PALJON! >Arvostelija: Mimosa11.12.2006 Tuntuu kuin olisin lukenut tämän eilen, mutta mitä ihmettä, katsoin edellistä arvosteluani ja siitä on melkein kaksi vuotta. Hassua. Edelleen pidän tästä runosta luvattoman paljon , sopii tähän(kin) syksyyn. Älä poista tätä ikinä. >Arvostelija: Illuminated05.09.2008 1 + 1 < 2Miksi me ajauduimme yhteen?
Kaksi jollaa ristiaallokossa
kaukana kodin satamista
hämärien katulamppujen
valokeilojen ulottumattomissa
elämämme esiintymislavoilla
Molemmilla kova kaipuu muualle
tuskin muuten olisimme käärineet
hihojamme ylös, sytyttäneet
tulitikkuja pimeneviin öihin
vain antaaksemme tuulen
sammuttaa ne uudelleen
Tai maistelleet huultemme
katkeransuolaisia makuja
kuiskaten toistemme korviin
"niin olkoon" ja niin
tulikin olemaan
Sen kaupungin nimi oli Valletta ja me
hengitimme samaan tahtiin
keuhkomme täyteen pakokaasuja
samalla kun ihmiskuorot
vaikenivat pääni sisällä
taivuttivat kaulojaan
kohti auringon syvintä punaista
kun viimeinenkin ääni lopulta
tukahtui omaan riittämättömyyteensä>
08.08.2006Hyvä runo, josta voi löytää monia tulkintoja. Päällimmäiseksi teemaksi jää kuitenkin tietynlainen irrallisuus, epävarmuus ja välinpitämättömyys tästä toisesta. Otsikko taas tarkoittaisi sitä, että kun kaksi ihmistä rakastuu, alkaa ymmmärtää toisiaan ja toimia yhteisellä tavalla, niin syntyy summa, joka on pienempi kuin 2 eli nämä ihmiset erikseen. Näin tulkiten otsikko ja runon sisältö olisivat ristiriidassa? >Arvostelija: Kuiva sade15.08.2006 Usein kaksi eksynyttä ajautuu yhteen, joskus vain turvaa hakien, vaan vapaudenkaipuu sotkee helposti asiat. Realistista tarinankerrontaa mainioita metaforia unohtamatta! >Arvostelija: Kettinki23.08.2006 pidin kovasti vaikka otsikon perusteella oletin runosta aivan muuta. >Arvostelija: linzki23.08.2006 | 0| 20 | 40 | 60 | 80 | 100 |
|