Lajittele runot aakkosjärjestykseen
Näytä ilman arvosteluja
Näytä vain otsikot
Neljä vuotta sitten
kuljin samaa polkua kuin sinä nyt
tunsin samat lasinsirpaleet
jalkojeni alla
samat aaveet kummittelivat minunkin mielessäni.
Et ehkä ymmärtänyt sitä silloin,
mutta toinen käsi kuolemalle ojennettuna
jaksoin olla tukenasi
pienimmissäkin murheissasi.
>
02.05.2010
Halvan kopiopaperin lailla
minäkin palan tässä tulessa
Silpoudun palasiksi
salaman iskusta
ja lennän
myrskyn mukana
kaikkialle>
09.10.2009Vahvaa sanoissaan ja tunteissaan, upea runo. >Arvostelija: Puuhevonen09.10.2009
metsien reunoilta
ja tuulen tuiverruksesta
Olen yrittänyt löytää sinua
puroilta
ja talojen katoilta
Olen yrittänyt löytää sinua,
etsinyt kaikkialta
palaten tyhjin käsin kotiin
kerta toisensa jälkeen
- Eräänä päivänä
tulen ymmärtämään
sinun olevan kaikkialla
missä minäkin olen>
09.10.2009
Onko totta
tuo tarina
pienistä kohtuun kuolleista
jotka enkelin siivin
lentää saavat pois
ilman surua, murhetta
Onko totta
tuo tarina
äidin ja isin enkeleistä
tähtenä tuikkimassa
teitämme varjelemassa
Onko totta
tämä tarina
tyhjästä sylistä>
21.09.2009sen on oltava totta. <3 >Arvostelija: Pippuriprinsessa26.09.2009 Tarina tyhjästä sylistä ja siihen liittyvät tunteet ja kaipaukset ja unelmat on monille varmaan kovin totta... Mutta en usko että yhtä luomistekoa (ihminen) oleva voi muuttua toisen luomisteon (enkelit) omaavaksi. Uskon että heillä on jotain paljon parempaa kuin enkeleillä. >Arvostelija: u roskala01.10.2009
ei löydy vertauskuvia
ei löydy
kauniita synonyymeja
Tämä asia
on vain olemassa
tässä ja nyt, huomennakin
vaikka antaisin mitä vain
ettei tätä
olisi lainkaan olemassakaan>
18.09.2009
Täytä tämä tyhjä kohta
sisältäni
Tule takaisin
ja täytä se
Pyydän
palaa luokseni
anna minun jatkaa
siitä mihin jäätiin
siitä missä elämäni pysähtyi>
18.09.2009Erittäin koskettava. Hyvin kirjoitettu. >Arvostelija: u roskala01.10.2009 Tyyntä myrskyn edellä
En koskaan tiennyt
tällaista olevan
tällaista tyhjyyden tunnetta
nyt kun et olekaan enää
minussa
Tämä rajoja rikkova ikävä
tulee hiljaisina aaltoina
peilityynellä pinnalla
- jonain päivänä
tämän hiljaisuuden jälkeen
tulen repeämään>
18.09.2009Kuvaa hyvin turtaa tilaa missä ihmisen suojamekanismi toimii tavallaan nurinpäin, suojellen henkilöä häneltä itseltään, kivulta joka on liian suuri kohdattavaksi mutta joka kohtaamattomana saa sielun särkymään. Ehkä sen kuuluukin olla niin, että osa kivusta jää tykyttämään pinnan alle, shokkivaiheessa ei kestä katsoa kipunsa syvyyttä, en tiedä. Sisimmän huuto kuitenkin purkautuu jossain vaiheessa - hyvin kirjoitettu: "tulen repeämään" - ennemmin tai myöhemmin, heti tai joskus, ehkä useita kertoja ja uudelleen - pirstoen arkiset rutiinit. Kivun kohtaamisen kautta myös tervehtyminen menee eteenpäin... Kun on tilaa ja läheisyyttä surra suruaan pois... >Arvostelija: u roskala01.10.2009 EnkelityttömmeÄidin oma pieni enkeli
melkein kolmekymmentä viikkoa
viihdyit kohdussani keinumassa,
äidin oma pieni enkeli
Avonaisina haavoina
ovat odottajiesi sydämet
tässä suunnattomassa surussa
aikaa kaipuun odottaen
eikä enää mikään tässä maailmassa
sinua vie meiltä pois,
äidin oma pieni enkeli>
12.9.2009 klo 17.35 synnyit tähän maailmaan jättämään meille hyvästit, enkeliprinsessamme.
14.09.2009
Parantuminen
kuljen kapeita teitä
tulevaisuuden näkymiä
haeskellen
taakse jäänyt
pitkä pimeys
sydämeni liepeillä roikkuen
>
05.11.2008hyvin kirjotettu:) pidin :) >Arvostelija: kadotettu-8813.02.2009 Toivoa, hiljaa kantava runo josta pidän. >Arvostelija: Pelagia01.10.2009 Kaunis runo parantumisesta... >Arvostelija: u roskala01.10.2009 Toiveajattelua
sinä pienen pieni
kutittelet ihoani
altapäin
kipristelet varpaitasi
minun vatsakumpuni alla
sinä pienen pieni
odotusten palkitsija
kellut aivan sydämeni äärellä
jo kolmatta viikkoa
sinä pienen pieni
harhakuvitelma>
yksi viiva.
09.10.2008Ihana. Mutta ehkei joku päivä enää ole harhakuvitelmaa >Arvostelija: huoh14.10.2008 petturiJätät minut yksin
tähän makaamaan
Kuin tuntemattoman silmin
sinua katsomaan
Tapahtuipa mitä tahansa
milloin tahansa
Se kaikki tapahtui
väärän henkilön kanssa>
20.08.2008
istun tässä näin
ihan hiljaa
suru puseroni pieluksilla
haikaillen kadonneiden kykyjeni perään
>
08.08.2008
Aaltopaperia
Minulla on
sisälläni
harmaita taivaankohtia
hätäiltyjä
patoutumia aiheuttamassa
tuhoavia tunnevyöryjä
Minulla on
pinnalla pysymisen taito
sekä aaltopaperia>
25.02.2008tässä on paljon juttuja joista pidän, hyvin käytät sanoja. >Arvostelija: pahvi20.03.2008
hopeanhohtoisia siipiäsi
aamunkirpeän pakkasauringon alla
aivan kuin se jotakin auttaisi
aivan kuin
korjaisi korjauskelvottomat
repeytymät
entisenlaisikseen
kuljeta katsettasi
sinusta minuun ja takaisin
itseesi
tunne
kuinka aurinko laskee>
19.02.2008Alku lupasi jotain muuta kuin loppu piti sisällään. Hienosti muotoiltu runo. Kauneimmat kielikuvat: "kuivattelet/ hopeanhohtoisia siipiäsi" Hienoa! :) >Arvostelija: Vedenhenki19.02.2008 "korjaisi korjauskelvottomat" oih. Tämä on ihana, pidin kovin, kovin paljon. Kaunis, mutta jotenkin täynnä pettymystä tai jotain, väsymystä, ikävää, surua. Se vain paranee joka kerta kun sen lukee uudelleen, se kertoo paljon. Suosikkeihin. :) >Arvostelija: enkuliini*30.07.2008 Sinulla on ilmaisuvoimaisia runoja missä herkkyys ja voima saa kauniin muodon johtaen lukijaa puhutteleviin aistimuksiin... >Arvostelija: u roskala01.10.2009
sinä olet yksi niistä ihmisistä
jotka kulkevat pää pystyssä
nenän päältä vilkuillen
vastaantulijaa
sinä olet yksi niistä
joiden tullessa vastaan
painan katseeni maahan
kuin alempiarvoinen
>
05.02.2008taidanpa olla molepia :D runo sai ajattelemaan. Pidin. >Arvostelija: AIR05.02.2008 kaverin kans just puhuttiin et miten jonkun tuntemattomankin edessä joskus nöyristyy.. aika kummallista:) tykkäsin tästä! >Arvostelija: ILme05.02.2008 Mä voisin samaistua tuohon runoon^^ >Arvostelija: loistis22.02.2008 Joillakin ihmisillä on sellainen ylväs olemus. varmastikin tuo katseen alas luominen voi olla sitä että peilataan vähän itseensäkin. Runosi herättää ajatuksia myös tästä nenän päältä vilkuilevasta että olisikohan pelkkää pintaa. >Arvostelija: Aaltonen25.02.2008
minä kipuan sinuun
kipuan aivan sinun sydämesi karrelle
katselemaan
kuinka suloista onkaan kaipuu
ja rakkaus>
28.01.2008Suloinen. >Arvostelija: niiu22.02.2008 *oih* kaunis >Arvostelija: Hene28.09.2008 silmät puoliavoinna
minä juoksen etsimään
sateenkaaren väreistä sitä yhtä ja oikeaa
minä juoksen
vailla totuudenmukaista tunnelmaa
vellomassa sydänjuurilla
minä saavun
iankaikkisen harmonian lähteelle
pysähtymättä
minä juoksen
sokeriautiomaiden läpi
kullanhuuhtomisen arvoiselle putoukselle
minä juoksen
kohti kokematta jäänyttä voitonriemua
aamunyöstä aamuyöhön
minä kuljen
halkeillutta maanpintaa
kiviä taskuissa
kahdentoista sentin koroilla
silmät puoliavoinna
>
15.12.2007tunnelma on kamalan sattuu-satuttaa-au-au ja riveistä tulvii kiire, niin kova kiire kai karkuun omaa päätään. Ihastuin sydänjuuri ja sokeriautiomaa sanaan. >Arvostelija: Kirsikkasade22.07.2008
monimutkaisemmaksi
kysyt
ja minä mietin millä asteikolla
sinä mittaat minua >
23.10.2007Oih, lyhyestä virsi jne. upea. >Arvostelija: Rosala23.10.2007 Ihanan leikkimielinen, jopa viettelevä - toisaalta lopun voi nähdä hiukan pelokkaana tahi uhmakkaanakin, tiuskaisuna, että mitä sääki mua mittailet. Hyvä, monitulkintainen runo. >Arvostelija: Medeia24.10.2007 Tykkäsin. Kiva runonen. Veikeä. >Arvostelija: niiu22.02.2008 Veikeä runo, joka päällisin puolin hymyilyttää, mutta kertoo aikamoisesta eripuraisuudesta noiden kahden henkilön välillä. Kertoja on tahattomasti vaikea ihminen. >Arvostelija: väliaikainen12.12.2008
kävelit minua vastaan
etkä edes huomannut
minä huomasin>
23.10.2007
pienisuuri asiasusien kaltaisten vapauden esikuvien lailla
lennämme tänään
kuten kotkat lentävät äitimaansa yllä
piikittelevien sanojen sataessa edestä ja takaa
kuljemme jalat irti maasta
kuin vailla nyky-yhteiskunnan vaatimaa realistisuutta
emmekä välitä siitä
kuinka pudotus voi tehdä kipeää
sillä tämä riittää meille hyvin,
tarpeeksi hyvin>
12.10.2007Tässä on voimaa. Kiitos. >Arvostelija: Rosala12.10.2007 mielenkiintosta :P >Arvostelija: miho12.10.2007 |
afu 
