rakkausrunot.com
Valikko

Valikko
Uusimmat runot Luokitellut runot
Uusimmat runoilijat
Kuukauden runoilijaäänestys Kuukauden runoilija
 
 

Rakkaus Sattuu.



Sen unelmat ei kerenny toteutumaan, se ei kerenny nähdä elämäänsä kunnolla, Mut se koki jotain vahvaa mun kanssa. Jotain vahvaa,jota kutsutaan rakkaudeksi.

- Huomenta. Sanoi Krista,mun tyttö ystävä suudellessaan mua otsalle. - Huomenta..Nukutaa vielä,sanoin väsyneenä.Oltiin juhlimassa meidän ensimmäisiä treffejä eilen. Niistä on kulunu nyt tasan vuosi. - Pöh. No nuku sinä,mä ainakin menen keittämään aamukahvin,Krista sanoi ja oli jo nousemassa sängystä ku mä kaappasin sen syliini. -Äläs luulekkaan että mä sua minnekkään päästän vielä, Sanoin tiukasti pidellen ja hellästi suudellen sitä. Mä olin onnellinen Kristasta. -Armoa,ei kutittelua!Se hihitti mun kutitellessa. Ovelta kuulu koputus. Mutsi astu sisään. -Ohoh! Anteeksi..En minä tiennyt että te täällä vielä ootte kuhertelemassa.. Niin,asiaan. Me lähdetään perheen kanssa käymään Emman luona kellokoskella. Tuletteko mukaan? se kysyi ja näytti huvittuneelta meidän kutittelu touhustamme. -Joo ei tulla,Mä sanoin vähä synkästi. Mun välit mutsii kohtaan on olleet vähän kireet. Se tunkeutuu aina mun elämään. Krista katto mua vähän ihmeessään. Sillä se tiesi että mä pidän hirveesti Emma-Tädistäni. Se ei ollu semmonen joka tunkeutuu mun elämään niinku mutsi. Mutta ei,en mä nyt jaksanu mennä sinne.- Ai..No hyvä on..Mä tota jätänkin teidät tänne,sano mutsi vähän ankeesti. -Mä en ymmärrä sua enää. Sä oot iha ihmeellinen nykysi mutsiis kohtaan. Mikä sua oikein vaivaa?Ihmetteli Krista irrottaessaan otteensa minusta kun olin yrittämässä suudelmaa. - Ei mikään ja kaikki,Sanoin huokaisten.-Ei mua kukaa ymmärrä. -Mä ymmärrän kun vaa sä selittäsit,sä oot vaikee tapaus, Hymyili Krista ja suuteli mua. -Mut mä oikeesti meen tekee sitä kahvii, Mut ensin lämmin suihku. Tuutsä mukaa? Sano se niin koukuttelevasti ettei siitä kukaan täys järkine ois voinut kieltäytyä. -Joo mä tuun perässä,Sanoin ja menin ettii mun paitaa. Oli vaikeeta ettii sitä kun koko lattia oli täynnä mun vaatteita. Olis siivous varmaa paikallaan. -Kariiiiiiiiii,mä odotan!Krista huuteli mua. -Joo venaa senkuntti! Huusin sille löytäessäni paperin rutistettuna lattialta. Se oli Kristan runo. Se oli kaunis. Se kirjottaa aina kauniita runoja. Siitä viel tulis jotain. Löntystin Kylpyhuoneeseen hitaasti ja kauhukseni näin kristan siellä Kylpyammeeseen vajonneena. Se oli pyörtyny . -Mit...Krista? Hei kuuleksä! Hei tulkaa joku apuun! Krista pyörty! Sanoin mä ihan hädissäni sen päätä pidellen kylpyammeessa. Faija juoksi siihe mun vieree ja sano et mun pitää mennä kauemmaks. Mun mutsi tuli iha kauhuissaan tirkistään siihe ovelle -Onks sillä mitää hätää? Sanoin iha paniikissa. -Ei. Huh,sä olit onneks huomannu ajoissa. Sanoi mun isäni,se oli lääkäri. -Onks kristalla jotain vakavaa? Se kysy vähän varovasti. -Ei sillä ainakaan pitäs olla,Sanoin. Mä kannoin Kristan mun petiin. Se lepäs siinä rauhassa. -Mä tiesin että tuolla tytöllä jotain on. Sillä on varmasti joku anoreksia tai semmonen kun niin laihakin on! Sano mutsi niinku se olevinaa tietäs aina kaiken. -Joo painu säkin vittuun jo,sua täällä tarvita! Huusin sille. Se katto mua vähän aikaa. -Ei se aamulla kyllä ollut vielä tommonen. Se sano paheksuvasti. Mä näytin sille sormellani minne sen pitäs mennä,Osotin ovee. Mun ilme kai kerto et sen olis parempi lähtee jo menee. Pian Krista heräs ja oli iha ihmeissää et mitä oli tapahtunu. Mä kerroin sille kaiken. Se meni ihan hiljaseks ja näytti kauhistuneelta. -Onks sulla joku? Jos on niin mulle voit kyl kertoo... -No ei oo!! Ei tosiaankaan!! Se keskeytti mut, se raivostu todella. -Okei..en mä tarkottanu,anteeks,Sanoin hiljaa. -Eiku sori..En mä tarkottanu..Mulla on vaa ollu pinna kireellä nytte..tää varmaa johtuu jostai anemiasta tai semmosesta. Ei huolta, Vakuutti Krista. Mä halusin uskoa sitä. -Ainiin..mä haluun vaa sanoo..Mun kamu,Sonja.. Itseasiassa mun paras kamu.. -Joo mä tiiän sen huoran.. -Älä keskeytä mua!!Krista sanoi. -Noniin jatkan. Sil on ollu vähä ongelmii,ja mua huolestuttaa senki puolesta. Se sano vähä allapäin. -Okei. Mut mun ei tarvii tykätä siitä sitten..Semmonen huora.. Sanoin Kristalle. Mä en pitäny edes Sonjasta yhtää.Ja miks pitäsinkää? Sil o ollu semmosii yhden illan juttuja paljo. Eikä vähempää vois kiinostaa mite sil menee. -Tuli selväks,Sano Krista pahastuneena. -Mä meen kotiin,mulla on hommia. -Hei Krista,Älä mee,Yritin vähä myöhää. Mut se oli jo lähteny ovesta ulos kamoineen. Välillä tuntuu että se tekee mut hulluks,mutta mä rakastan sitä. Mä söin ja iltapäiväl aattelin mennä Kristalle pyytää anteeks ruusun kanssa. Pimpotin ovikelloo. Sen Äiti tuli avaa ja oli ilonen nähdessään mut. Meni keittää kahvii tai teetä. Tai jotain semmosta,en kuunnellu. Oli vaa kiire Kristan luo. Kristan huoneessa soi hempeetä musaa ja ovi oli auki. Se oli sen työ pöydällä kirjottamassa Runoja päiväkirjaansa. Tai kirjottamassa miten paska mä olin. -Moi,suutelin sitä kaulaan takaapäin. - Mitä vittuu sä noin säikyttelet,Se sano tyylillä "Sä löysit mun luurangot kaapista" -Ai sori,halusin yllättää. Tää on sulle. Ojensin sille Tumman punaisen ruusun. Mulla meni pitkään valitsemas se. -Ai kiitos. Tää on ihana. Tarkottaa tulista rakkautta. Sain pusun ja mun kusipäisyyteni oli pyyhitty pois. -Mitäs sä oot kirjottanu? Kysäsin ja otin sen päiväkirjan avatakseni sen. -Anna se tänne! Se sai jonku ihme kohtauksen. -Millä oikeudella sä oot menossa lukee mun päiväkirjaa?! Siel on mun henkilö kohtasii asioita! Älä koskaan edes aattelekkaan! Se raivostu todella. -No sori,en tienny et toi kirja on noin tärkee ja salanen. -No nyt tiiät,se sano kiukkusesti hiuksiaan kammaten. Sil oli Pitkät vaaleet hiukset jotka oli laimeella kiharalla.Se halus näyttää aina hyvältä. Ei ongelmaa. Mä sanoin et mä meen. Se sano moi,eikä pusuu herunu.Se tais loukkaantua siitä päiväkirja jutusta. Joo no,Kyl se viel unohtaa sen ja huomaa mite pikkumaista se oli. Me mentiin mun parhaan kamun Ernon kaa kattoo futis matsii yhtenä päivänä. Se oli ainut ystävä johon mä luotin. Ollu mun paras ihan sylivauva iästä-teini ikään asti. -Krista on nykysin hirveen kiree, sanoin ku mentiin futis matsin jälkee kahville viereiseen kuppilaan.-Ai.. Se sano vähä hiljaa. Se on vältelly mua jo pitkää,Siitä asti ku me juhlittii mun ja Kristan ekoja treffejä meillä,Kun porukatki oli jossain. Oli kunnon pippalot. Paitsi että Krista joutu olee kaks tuntii siel ilman mua,kun mun kamun muija oli jättäny mun kamun. Piti mennä sen luo vähä lohduttaa. No onneks Erno oli sen tukena,Kristan. -No jos sil on joku tietty syy,se sano vaisusti. -Hah,Kuten mikä? Ne päivät kuukaudesta? Vanha juttu. Se on oksennellu aika paljo..Jos sil o joku..sairaus..ei oo,mä kuvittelen. -Joo mutta anna sille aikaa,Se sano kun ne olis Kristan kaa ylimmät ystävät. Mut se sana tarttu muhun. Mä aioin totella. Viikon päästä me mentiin Kristan kaa elokuviin. Se halus puhuu jostakin. Musta tuntuu että ne ernon sanat oli hyvät. Annoin aikaa,ja nyt se haluaa puhua. -Mitäs tykkäsit leffasta? Kysyin Kristalta. -Se oli iha jees. Vähän tylsä. -Jooh,Mut mistä sä haluut puhuu? Se hiljeni. -No täs on nyt vähän kaikkee. Puhutaan myöhemmin,Nautitaan nyt edes. Mentiin rannalle auringon laskuu kattoo. Kaikki oli kaunista. Mä halusin jakaa tän Kristan kaa,ja niin jaoin. -Mä rakastan sua,Se sano mulle. -Ihankun en tietäs,Mäkin rakastan sua,Sanoin. Se hymyili mulle. -Miksi sä haluisit tulla tulevaisuudessa? Se kysyi multa. -No..en tiiä,Rikkaaks kuten kaikki. -Ei. Siis tarkotin et ammatti? Se sano. -En oo aatellu vielä. Mähä oon vasta 17. Ehkä Näytteliäksi. Sä voisit olla ylpee musta ku olisin joku Orlando Bloomiaki parempi. Hetkeks se jätti sen totisen ilmeen. Orlando Bloomia parempi.. Se nauratti sitä. -Mut,miks sä haluat isona?Kysyin mä puolestaan. -Mä haluisin olla kuuluisa runoilia..Mut ei mun runot minnekkää kelpaa,oonha mä viel niin kokematonki..Tää on vähä naurettavaa mutta..Lupaa ettet naura?Se sano totisesti. -Okei,mä lupaan,Lupasin. -Mä tahtoisin sitten joskus kuolemani jälkeen olla tunnettu. Mä haluisin lennellä tuolla tähdissä. Oon aina halunnu. Mut mun runot on vain roskaa. Mä haluisin tehä runo kirjan. Ja sen teen.Vaikka se olis mun viimenen tekoni. Mä haluun et mut muistetaan täs pienes maailmassa edes jollain pienellä tavalla. -Sun runot on upeita. Susta tulee viel jotain, Mä olin tosissani. Sen runot on niin aitoja, Ne on niin lempeitä ja surullisia. Kun mä löydän jonkun sen runo lapun niin se kertoo jostain niin aidosta ja sen runon vieres on jokin surullinen kuva joka liittyy siihen runoon. Se tekee sen runoista elävät. -Mut viel yks juttu..Mä rakastan sua.. -Joo mä tiiän,sä sanoit jo! Naurahdin sille. -Hei oikeesti! Mun pitää kertoa jotain.. -Niin? Huomasin Kristan vakavan ilmeen. -Tätä ei oo helppo sanoa..Miten mä sanon tän..argh..Tää rikkoo sut enkä halua sitä.. -Sano nyt vaan. Anna tulla. Kyl mä kestän. Sanoin tosi varmasti,oikeesti mä pelkäsin. -Kari..Mä oon raskaana.. Krista sano sen..Se on rakaskaana..Tuli pitkä hiljaisuus.. -Kuinka pitkää sä oot tienny? Tuleeks musta isä! Mä sanoin sekasen onnesta. -Jotakin 2viikkoo. -Meinaaksä pitää sen? Kysyin. -En tiiä. Mut Kari,sä et oo isä. Mä menin iha hämmentyneeksi. -Mitä..miten..mitennii en oo isä? Raivostuin minä puolestani -Ne bileet sillo..Me oltiin niin kännissä molemmat,Sano se kyynelten muuttamalla äänellään -Ketkä me? Mitkä bileet? Sanoin..Mä aavistin pahinta. -Mä olin kännissä..Ja myös se jätkä. meidän eka treffi bileet,Se purskahti itkuun. -Mitä vittua,kuka se jätkä oli? Sano kuka se oli niin mä hakkaan sen!Huusin raivoissani. -Erno..Ei siinä ollu mitään tunteita,Hei tajuuksä mä rakastan sua en sitä,Me oltiin kännissä! Se kiljui itkusta. Mä en voinu uskoo kuulemaani. -Voi vittu sua.. Mä rakastin sua! Tajuutso sä?! SÄ OOT PILANNUT MUN ELÄMÄN!! Ja mitä Ernoon tulee niin se saa myös maksaa! Mä huusin,en koskaa ollu tuntenu semmosta raivoa. -LOPETA!! Mäki rakastin sua enkä haluu menettää sua! Susta tulee mun lapsen isä! Ei ehkä biologinen,mutta mä haluun että sä oot mun tukena tässä! Mä tarviin sua!Älä jätä mua! Se itki ja oli iha shokissa kun ei ollu koskaa nähny mua tämmösenä. -Sen takia sä pyörryit. Vai että anemia? Sen takia sä oksentelit. Ja vielä Erno..Kaikista jätkistä..Miten te voitte! Eiks sua hävetä?! Ja vielä Oleskelit mun talossani ja sanoit rakastavas mua. Miten sä huora pystyit tekee mulle tän?! Oot ihan saman lainen kun se sun paras ystäväs! Painu helvettiin mun elämästä mä en halua nähdä sua enää! Mä lähin ja jätin sen sinne rannalle. Se itki mun perään ja mun nimee huutaen. Mä en enää jaksanu. Tätä mä aina oon pelänny,menettäväni Kristan. Mä en halunnu kuulla enempää. Viimenen sana minkä mä kuulin sen huutavan: "Mä en voi elää ilman sua! Tuu takaaaaaas!" Se itki hulluna. Mä en kestäny kyynehlintää,Mun oli pakko päästä pois. Mä menin ernon luo. Kun se avas oven löin sitä turpaan. -Vittu jätkä menny panee mun muijan raskaaks! Häh! Vittu sulla riittää niitä muijii! Miten sä teit ton? Mä luotin suhun!Huusin sillekkin. -Me oltiin kännissä! Ei meil tunteita mukana ollu! Sun on pakko uskoo mua!,Se yritti. -Uskoo jätkää joka valehteli mulle päin naamaa! Mikset kertonu sillo turnauksessa!Mä raivosin. -No miksiköhän? Kato ittees! Sä oot muuttunu! Se sano paheksuen. -Ei,en oo muuttunu. Sä oot! Mä vaan nään nyt kaiken niinku olis pitäny nähä aikoja sitte. Mä oon ollu sokee. Sä mun ystävä oo,Eikä mua kukaan rakasta. Mä lähdin. Mä kävelin vaikka kuinka pitkään ulkona ja itkin. Mä itkin,mua sattu. Mun rakastamat ihmiset petti mua. Mä en jaksa. Mä menin Yöksi semmoseen baariin. Join itteni känniin ja sammuin. En menny kotiin viikkoon,asuin vaikka missä milloinkin. En halunnu nähä täl hetkellä niitä. Kristaa ja Ernoo. Mua sattu liikaa. Viikon päästä mä tulin kotiin. Kaikki oli muuttunu. Mun porukat.. Ne itki olohuoneessa. Oli hiljaista. Äiti itki ihan hulluna. Mun siskot myös. Ja isä yritti olla itkemättä. Olin iha hämilläni. Mä en aatellu niitä ku lähin. Mä oon idiootti. -Mitä on tapahtunu?Mä kysyin huolestuneena. -Missä sä oot ollu? Äiti itki ja halas mua. -Mä luulin et sullekki on sattunu jotain! Se itki. Mäki halasin sitä,mä tajusin että en mä voi vihata sitä kun mä rakastan sitä. -On tässä muitakin huolii,Sano mun sisko Sinna itku kurkussa. -Hei mikä teillä on..Muuten,mä ja Krista ei olla enää yhdessä. -Sulla ei taida olla hajuakaan asioista,sanoi isä. -Kristan vanhemmat soittivat tänne eilen. Krista oli juonut itsensä känniin ja tehnyt itsemurhan. Mä menin hiljaseks. Krista..Nainen jota mä rakastin ja joka oli raskaana..Se..Oli poissa..Se ei kerenny nähdä elämää..Miks se teki sen.. Miksi..Nyt mä tiiän..Mun syytä..Mä jätin sen!! Se yritti selittää mutta mä en kuunellu.. Se ei enää jaksanu.. -Täs on nää..Kristan äiti sanoi että Krista halus antaa nää sulle muistoks. Äiti ojensi mulle Kristan päiväkirjan ja kirjeen sen päällä. Mä avasin ensin päiväkirjan. Sen runot oli niin kauniita mä menin huoneeseeni ja luin sen kirjan kokonaan. Se kerto sen elämästä,ja siitä miten vaikeeta sillä oli. Siel luki musta. Se rakasti mua. Mut se valehteli Sonjastakin, Sillä mitään ongelmii ollu. Siel luki että se valehteli Sonjasta koska se ei halunnu satuttaa. Mä tiiän sen. Se myös kerto sen aikeesta itse murhaan. Mä olisin estäny sen jos olisin tienny. Mutta en pystyny. Mähä olin kännäämässä. Mun silmät täytty kyynelistä avatessani kirje kuoren joka oli omistettu mulle. Se oli kirjottanu mulle runo muodos jäähyväis kirjeen. Mä luin sen liikuttuneena.Siitä olis tullu jotain. Se osas kirjottaa runoja. Kyynel vuorotellen tippui Kirjeelle ja sekoitti Kristan muste kynällä kirjoitetun käsi-alan. Mua kadutti etten mä halunnu enää kuulla sen sanoja. Jos mä olisin kuunellu niin tätä ei olis tapahtunu. Mä puristin mun nyrkit yhteen ja annoin kyyneleiden virrata.Luin kirjeen monesti. Se kirje meni näin:

Hyvästi rakkaani.

päivä yksi, tyttö heräsi aamulla,
oli hiukset sekaisin, kasvot kuin haamulla,
eikä kadulla, näkynyt edelleenkään ystävää,
niinku ei ennenkää, eilinen elää taas tänään,

eikä hän halunnut enää koskaa kouluu, joutuu,
koska sattuu, kun toiset vain pahaa puhuu,
tyttö oli romantikko eikä tottunu maailmaan,
hän tiesi kuinka maailma jaksaa satuttaa

taas, hän kuitenkin lähti kouluun kulkemaan,
yritti olla pienest ettei kukaan huomaisikaan,
hän oli hiljaa, joka ikisenä päivänä,
ettei paljastaisi oikeaa itseään,

eikä opettajat huomannu kuinka välillä,
tyttö itki kun sattui käytävillä, välkillä,
eikä millää, jaksanut siirtyy tuntiin uuteen,
kaikki ilo vaihtunu masentuneisuuteen,

kukaan ei välittänyt, käsittänyt,
kuinka pettynyt voi olla jos on vain etsinyt, onnea,
johon ei ole koskaan voimaa,
kun sen tajuaa, ettei sitä saa..

päivä kaksi, tyttö sai nukkuu pidempään,
oli viikonloppu, uskalsi vähän hengittää,
mut oli vaikeeta olla hauskaa yksinään,
kun ei ystävää, ollut edelleenkään,

tyttö heti aamulla laittoi kädet ristiin,
rukoili voimaa taas yhden päivän selviytymistestiin,
ja tiesi et taivas on taas suljettu tänää,
häneltä, niin kuin jokaisena päivänä,

eikä yrittää jaksa jos ei koskaa onnistu,
tyttö tiesi sen ja entisestään lannistu,
hän tiesi ettei enää halunnut jatkaa, matkaa,
ja kirjoitti kirjeen ennen itsemurhaa, jossa luki

ei enää uni auta, väsymykseen,
eikä aamulla kello auta, herätykseen,

Kukaan ei välittänyt, käsittänyt,
kuinka pettynyt voi olla jos on vain etsinyt, onnea,
johon ei ole koskaan voimaa, kun se tajuaa ettei sitä saa..

Anteeks kaikki,en jaksa enää. Mä rakastan teitä aina. Muistakaa se! Mä en vaa jaksa enää elää tässä pahassa maailmassa,mä en kuulu tänne. Mä aiheutan vaan tuskaa kaikille. Kari,mä rakastan sua. Toivottavasti sä et vihaa mua. Näin on paras. Äläkä syytä ittees mun kuolemasta,tää oli mun päätös. Rakkaudella:Kristasi.

Mä luin ton viimesen textin 8kertaa ja ymmärsin sen tunteen. Mä halusin tehä sen viimesen toiveen. Mä aion Julkasta sen runot. Seki varmaa haluis niin. Niin mä tein,Ja se kirja menestyi. Kristan runokirja. Sen viimenen toive. Mä menetin rakkaan ja se katu todella. Mä rakastan sitä ikuisesti. Mut se koki jotain ennen kuolemaansa,Se koki rakkauden. Nykyään me Ernon kaa ollaan unohdettu kaikki ja ollaan niinku ennen. Ehkä läheisemmät. Mut Krista pysyy aina mun sydämessä.

:'| Tää on esimerkki siitä että Rakkaus voi todella satuttaa. Mutta Ei ihminen voi vihata toista loppu elämäänsä vaikka kuinka haluaisi. Anteeks voi antaa ennen ku on liian myöhästä ja katuu kaikkee :'| Mut,ei tää oo tositarina.

Runoilijan breakable kaikki runot

Ei jumalauta,mikset oo kertonu et tää tarinas on näin perkeleen hyvä?!:O
*suosikkeihin meni että heilahti*
Kyyneleet silmissä mä tätä luin.
AIVAN IHANA <3
Arvostelija: beautiful end
22.06.2004

oli tosi hyvä, paitsi... arvasin jo tos puolen välin kohal et mitä tulee tapahtumaa ja sehän ei koskaan ole kivaa.. ja sit on aika uhkarohkeet kehuu tarinas jonku henkilön runolahjakkuutta ja sit kirjottaa "sen" joku runo, mikä saattaa olla tarinan kirjottajan oma ja jos se ei ookkaa hyvä... mut toi runo mikä täs oli ni oli hyvä, mut siin jäi häiritsee se et mä sain siit enemmä sellasen räppi laulun sanat fiiliksen, ja sen takii se ei oikee must sopinu toho tarinaa.. mun mielest tää oli sun tarinoista huonoin ja oon hiukan pettyny koska sun tarinat on ollu iha helvetin hyvii.. lisää vaa tulemaa!!
Arvostelija: lanttuleinikki
27.04.2005




9467 runoilijaa on lähettänyt jo
570773 runoa!
 
 
 
 
|26.10|
Tänään syntymäpäiviään viettää:

AAnksu 20v.
clothespin 20v.
kurimus 22v.
skonssi 23v.
beautiful end 23v.
BlooD DraGoN 23v.
JNS 23v.
ritsu 25v.
Pequenino anjo 26v.
saatanan mustaa 26v.
luukeiju. 26v.
sairas hoitaja 27v.
Evelyn85 29v.
Aragorn 29v.
Poetic Justice 31v.
JaniTapioLehtonen 40v.
Punarinta
Tinke

   Paljon onnea!
 

Hosted by
Kotisivut.com
 
Copyright 2003 Petri Vilén