Rakkauden huipulla
Ettäkö oikein rakkauden huipulla? Kuinka voisi moiselle kukkulalle tällainen kompura kiipeillä. Jos, vaikka onnistuisi huipulle pääsemään, niin mitä maks jopa huiputetuksi tulisi.
Kun tarkemmin mietin tuota asiaa, niin voin sanoa, että huiputettu olen, kun tänne kiivennyt olen. Tässä rakkaustunturin kivijärkäleellä istun ja maisemia katselen. Kun oikein tarkkaan kaukoputkella tiirailen, voin nähdä eiliseen, vaikka on sanottu, että eilistä ei ole, eikä huomista tule.
Kyllä eilinen on, koska tuolla Oulun suunnalla tapahtuu jotain. Mitä mokomaa, kun koko maan asujat näyttävät kesänurmikolla siestaa viettelevän. Todella vietteleviä näyttävät olevan varsinkin nuo naispuoliset eläjät, kun ukkelit heidän jäljessään vikkelin askelin kipittelevät.
Mutta entäs, kun ihan metsän henget ja tuntureiden peikot ovat juhlaan saapuneet. Ihmeellinen on rakkauspakkaus, kun siitä on jakaa lahjoja jokaiseen sukuun ja säätyyn. Vaikka kuinka tarkkaan tiirailen, niin säädytöntä porukkaa tuosta joukosta löydä en. Valioporukkaa, valioporukkaa näyttävät kaikki olevan. Kuitenkaan nuo eivät ole mitään maitopartoja, tosin eräällä näyttää olevan valkoinen parta, jonka takaa hän myhäillen tarkkailee. Luulen kuitenkin, että ei tuokaan mies ole mikään maitoparta.
Huh, kylläpäs on tuulinen paikka tämä tunturin laki. Oli ihan hyvä, kun pukeuduin pukkiturkkiin, jonka sain lainaksi eräältä pukilta, joka oli kaalimaan vahdiksi asetettu. Samainen mies oli varmistamassa, että keräkaalit eivät pyörimään lähtisi, eikä kukaan niistä rakkauden säiettä kerisi.
Minä henkilökohtaisesti olen vahvasti sitä mieltä, että parhain pukki on sahapukki ja toiseksi parhain syntipukki. Syntipukin tuntee siitä, että hänellä on selässään syntisäkki, oikein vanhanaikainen hurstisäkki. Mukamas lahjakas joulupukki ei näytä olevan mukana tuossa porukassa. Ehkä tuhatvuotinen vanhus vetelee hirsiä jossain Korvatunturin kurussa. Ei varmaankaan hirsien vetely ole näin kesähelteillä mitään helppoa aherrusta. Mutta joulupukille moinen työ on tuttua, kun hän on tottunut tekemään monenmoista huuhaa puuhaa. Ihmettelen, kun tässä puskaradiota kuulokkeilla kuuntelen, että miksi joskus joku jopa naamattomia haastelee. Kyllä tuolta on todella hyvä ohjelmia lähetellä, kun on puskaa, jos toistakin. Ei voi oikein kunnolla nähdä, että mitä puskien takana tapahtuu. Ilmeisesti siellä joku saattaa jotakin puskea, ainakin poskea toisen poskeen painella. Luulen, että pensaikossa ei ainakaan pökitä, kun pökkiminen kuuluu oikeammin johonkin lammaskarsinaan, missä pässinpäät toisiaan noin niin kuin huvikseen pökkäilevät.
Kun täältä huipulta katselee, niin kyllä vaan voi nähdä sitä ja toisinaan jopa tätä. Eli mikäs se noin hupaisasti nurmikolla kieriskelee? No mutta, sehän on aivan ihka elävä ilopilleri ja pillerillä näyttää olevan mukana pyhäpillerinpyörittäjä. Tässä on tärkeää korostaa sitä, että pyhäpillerinpyörittäjä ei ole sama otus kuin jo lähes sukupuuttoon kuollut sittisontiainen, joka entisaikaan kesäiltaisin navettojen liepeillä lennellä pöristeli.
On tuo vaan kummaa ohjelmaa, kun kuulokkeista kuuluu lähestulkoon vaan r kirjaimella alkavia sanoja. Taitavat olla menossa esikouluun, kun haluavat varmistautua siitä, että ei olisi ärrä vikaa. Jos on ärrä vika, niin ärrästä voi tulla ällä. Kun on riittävästi älliä, niin voi pamauttaa rakkaintaan ällikällä.
Molskis!
Runoilijan epeli kaikki runot
Mainiota tekstiä :) Sai hymyn huulille :) Arvostelija: Tupasvilla29.07.2010 |
|
