Mare
Godis
Neito68

Runojen ja musiikin sulosointuja
                              lehmusten katveesssa

Tänäkin vuonna Rakkausrunot olivat mukana Taiteiden yössä, tällä kertaa uudella aikataululla. Tarkoitus oli aloittaa jo kello 17, mutta valitettavasti aikataulu petti alussa. Aloitussanat lausuttiin noin puoli tuntia myöhässä ja jännittyneissä tunnelmissa. Tänä vuonna olisi luvassa paljon julkisuutta televisiota ja radiota myöten. Etukäteistyö tuotti siis tulosta!

Kuten aina, rakkauden punainen telttamme sai paljon kiinnostusta. Monet tulivat kyselemään runokorttien perään, ne kun olivat olleet viime vuonnakin niin ihania. Ja olihan kortteja tänäkin vuonna, uusilla runoillakin. Godis kierteli aforismikorttikorin kanssa yleisön keskellä ja jakeli päivän ajatusta houkutellen paikalle uusia kuuntelijoita.

Tänä vuonna esiintyjien joukossa oli paljon tuttuja kasvoja, Kermasusi, Kizzi, Zaida ja Waeltaja, muutaman mainitakseni. Mutta mikä iloisinta, esiintyjien joukkoon olimme saaneet myös paljon uusia kasvoja. Jännitys loisti monen uuden lausujan kasvoista ja olemuksesta, mutta kaikilla esiintyminen sujui hienosti. Upeaa!

Musiikista suurimmilta osin vastasi jälleen kerran "RR:n The Band" eli Luppis ja JE Matias. Heidän tutut kappaleet saivat monet meistä osallistumaan lauluun, tosin estradin ulkopuolella. Silloin tunsin jälleen kerran sen yhteenkuuluvuuden tunteen, mikä on juuri se paras juttu RR:ssä. Mutta oli teltallamme myös muuta taitavaa musisointia, nimittäin Pikkulintu duo ihastutti kaikkia kauniilla lauluillaan.

Jännityksen hetkiä koimme, kun MTV3:n seitsemän uutiset tulivat haastattelemaan Helsingin Juhlaviikkojen uutta toiminnanjohtajaa Erik Söderblomia meidän punaisen teltan kupeeseen. Godis aloitti tuon haastattelun runollansa sekä Luppis ja JE Matias lauloivat haastattelun taustalla suorassa tv-lähetyksessä. Tuon haastattelun voi nähdä osoitteessa http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/
arkistot/kotimaa/2009/08/937137, Kari Pyrhösen raportti, seitsemän uutiset.

Toinen jännitysmomentti oli kahdeksan aikoihin illalla, kun Sanna Stellanin ja Ivan Puopolon Strada -ohjelman puffia tultiin tekemään teltallamme. http://yle.fi/tv1/strada.php . Stellanin "itsekirjoittama" aakkosruno jätti yleisön kylmäksi, esiintyjän toiveiden mukaisesti kylläkin.

Itseäni ihastutti kovasti Kauriksen ja Godiksen taituruus virtuaalirunoilussa. Taiturit runoilivat yleisön antamista sanoista järjettömän hauskoja runoja, eikä edes crocks -kenkä tai elefantti -sanat saaneet näitä kynäniekkoja vaikeroimaan.

Alkuilta kääntyi vähitellen hämärään ja Taiteiden yön yleisön kunto myös samalla oli railakkaampaa kuin alkuiltana. Joten kymmeneltä päättynyt runoilumme oli ihan viimeisiä hetkiä sulkea runoteltta. Vaikkakin loppukiitosten jälkeen muutama yleisöläinen olisi halunnut vielä kuulla rakkausrunoilijoiden tuotoksia ja musisointia.

Itselläni ilta meni pääasiassa tapahtuman koordinointiin, mutta ehdin silti nauttia ihanasta tunnelmasta ja ihanien runoystävien seurasta. Niillä haleilla on selvitty pitkälle pimeään syksyyn.

Ja tässä vielä kokeneen esiintyjän Godiksen ja ensiesiintyjän Neito68:n tunnelmia Taiteiden yöstä:

Godis:

Vuoden 2005 Taiteiden Yöstä saakka vuosittain RR:n runoteltalla tavalla tai toisella mukana pyörineenä voin todeta, että kiinnostunutta yleisöä on ollut vuosi vuodelta enemmän, ja tietysti kun yhdistykselle karttuu kokemusta tapahtuman järjestämisestä, niin illan ohjelma on vuosi vuodelta sujuvampaa. Vapaaehtoistyöhön niin organisoinnin, toteuttamisen kuin esiintymisenkin osalta perustuvana tapahtumana on todella mukavaa, että RR on joka vuosi esillä tapahtumassa, ja että innokkaat toimihenkilöt ja esiintyjät tekevät tärkeää työtä yhdistyksen toiminnan esilletuomiseksi. Tänä vuonna erityisen mukavaa oli se, että esiintyjien joukossa näht iin paljon uusia nimimerkkejä. Ensimmäistä kertaa ohjelmassa ollut interaktiivinen runoilu oli niin osallistujien kuin katsojienkin näkökulmasta hauska ohjelmanumero. Tänä vuonna myös media kiinnostui RR.n runoteltasta ihan silmin nähden - oli mukavaa seurata ennen näkemätöntä määrää toimittajia seuraamassa tapahtumaa ja välittämässä siitä tietoa koteihin!

Neito68:

Viimein koitti päivä, jota olin jo muutaman viikon odottanut. Olisin ensimmäistä kertaa mukana Taiteiden yössä. Ajaessani Turusta Helsinkiin ehdin silti jo monta kertaa manata, miten uskoinkin muiden mielipidettä ja päätin esiintyä.

Miten ihmeessä selviän neljästä, kun en ole esittänyt tätä ennen kuin yhden runon, Porissa kesämiitissä? Miksi en vain lähtenyt katsojaksi? Kurkkukin on ollut kipeä jo viikon, entäs jos ääni lähtee kokonaan? Kädetkin tietty tärisee niin paljon, etten saa tekstistä selvää. Ja monta muuta mukavaa ajatusta siinä matkalla ehti miettiä. Kaiken lisäksi jouduin ensimmäistä kertaa ajamaan itse Helsingin keskustaan ja sekin sai muutaman harmaan hiuksen aikaan.

Ihme kylläkin, löysin majapaikalleni helposti. Päästyäni huoneeseen tarkistin koneelta reitin Kiasmalle ja, myönnetään, join yhden siiderin lepuuttaakseni hermojani. Toisen pakkasin laukkuun mukaan juodakseni ennen esiintymistäni.

Kävellessäni Kiasman eteen perhoset lepattivat vatsassani, mutta onneksi näin heti muutaman ennestään tuntemani ihmisen, se rauhoitti kummasti. Teltan pystytys oli vielä alkutekijöissään, vaikka kaiken olisi pitänyt jo olla valmista. Onneksi ilma kuitenkin oli suosiollinen, aurinko paistoi eikä tuullut edes pahemmin. Ohjelman alkua odotellessa kiertelin paikalla tervehtimässä Porista tuttuja ihmisiä. Puoli tuntia myöhässä päästiin aloittamaan.

Pikkuhiljaa väkeä alkoi kerääntyä paikalle enemmän. Joukossa saapui myös muutamia, joita en ollut ennen tavannut, mutta joiden kanssa olin vaihdellut viestejä tuolla runosivulla. Kaikkien kanssa oli todella mukava jutella ja aika kului kuin siivillä, enkä huomannut edes hermoilla paljoa. Kunnes yhtäkkiä tajusin, että vuoroni koittaa pian. Hetken harkitsin jo poistumista paikalta, mutta eihän ylpeyteni sitä olisi kestänyt, joten pakko se vain oli toivoa parasta.

Yllättävää kylläkin, ääneni ei kadonnut, ei edes vapissut. Paperitkaan eivät tippuneet, eivät kädet edes tärisseet, joten pahimmat pelkoni eivät toteutuneet. Tosin seuraavan esiintyjän unohdin kuuluttaa paikalle, se kai oli ainut mistä huomasi selvästi, etten ollut ihan tyyni. Onneksi Mare paikkasi sen seikan ja kuulutti puolestani.

Illan huvittavin tapaus sattuikin heti kun pääsin teltasta ulos. Eräs ennestään vieras mies tuli käsi ojossa, hieman juopuneena, kiittelemään kovin runojani. Sanoi tulleensa Taiteiden yöhön vain ryyppäämään, eikä ole koskaan tykännyt runoista, mutta minun runoni iskivät häneen syvästi. Hieman hän häkeltyi tajuttuaan mitä oikein sanoi, varsinkin kuullessaan kommenttini siitä, miten mukavaa oli, että hän nautti muustakin kuin vain juomisesta. Toisteltuaan samaa asiaa muutamia kertoja, sain viimein käteni takaisin ja hän poistui kumarrellen paikalta.

Muutamat muutkin vieraat ja useammat tutut sanoivat kaiken menneen ihan hyvin, sain jopa pari halausta, joten kai se on uskottava, selviydyin siitä kuitenkin kunnialla.

Pitkin iltaa olin kuunnellut hyviä esityksiä, niin laulua, soittoa kuin runojakin ja loppu illan nautin niistä vielä enemmän, kun ei tarvinnut enää omaa esitystä miettiä. Erityisesti pidin siitä uudesta ideasta, missä muutamalle kirjoittajalle annettiin sanoja ja he tekivät runot niiden pohjalta heti paikanpäällä. Mikään helppo juttu se ei varmaan ollut, sillä sanat olivat aika vaikeita, mutta runoista tuli oikein hyviä.

Viimeisen runsaan tunnin vietinkin mielenkiintoisessa seurassa. Tapasin yhden kirjoittajan, kenet olinkin jo toivonut tapaavani. Hänen kanssa olin vaihtanut joskus ajatuksia jo ennen kuin aloin julkaista runojani rakkausrunojen sivustolla, mutta emme olleet koskaan nähneet. Harvoin olen niin paljon nauranut kuin nyt nauroin, mutta muutenkin häneen oli hauska tutustua.

Koko ilta oli oikein onnistunut ja tapaamani ihmiset, niin vanhat kuin uudetkin tuttavuudet oikein mukavia ja ystävällisiä. Erityisesti haluaisin kiittää hyvästä seurasta Jadeiraa, Makariosta ja J E Matiasta. Vaikka Taiteiden yön jälkeen on tapahtunut paljon kaikenlaista vähemmän mukavaakin, tuo ilta pysyy hienona muistoissani. Siksi olenkin varma, että olen mukana uudestaankin rakkausrunojen tapahtumissa. Esiintymässäkö? No, sitä en sentään mene varmaksi lupaamaan.

Lopuksi vielä kiitokset Marelle tuon tapahtuman onnistuneesta järjestämisestä, avusta jota minullekin antoi, sekä siitä, että pyysi minua tämän jutun kirjoittamaan.