


Jännitys nipisteli vatsaani kun suuntasin autoni Vantaalta kohti Poria. Edessä olisi pitkä ja työntäyteinen viikonloppu, jonka onnistumisen eteen en kuitenkaan enää pystyisi tekemään paljoakaan. Olin aloittanut miittijärjestelyt hyvissä ajoin jo kevättalvella ja työskennellyt tapahtuman parissa kevään mittaan yhä tiiviimmin - nyt loppusuoralla alkoi jo vähän väsyttää. Toisaalta tiesin, että viikonloppu sisältäisi varmasti myös niin paljon iloa vanhojen ja uusien runoystävien kanssa että ammentaisin siitä voimaa pitkään. Ajomatkan aikana huolet miitin onnistumisesta kuitenkin hiljalleen hälvenivät, ymmärsin matkakumppanini seurassa että miitin onnistumiseen vaikuttaa lopulta eniten osallistujat ja heidän luomansa tunnelma, eivät loisteliaat järjestelyt ja puitteet.
Rakkausrunot Ry:n kesämiitti pidettiin tänäkin vuonna perinteisesti kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna. Mukaan Poriin ilmoittautui sivustoltamme lähes 40 runoilijaa ympäri Suomen. Runsas osallistujamäärä sekä monet uudet miittikasvot yllättivät iloisesti.
Ennen virallisen miittiohjelman alkua jaettiin majoituspaikat heille, jotka yöpyivät Porissa. Ilmassa oli jännityksensekaista odotusta ja jälleennäkemisen riemua. Tuttuun tapaan kaikki halattiin, vaihdettiin kuulumiset ja esittäydyttiin uusien runotuttujen kanssa.
Muistin ensimmäisen miittini ja sen valtavan jännityksen joka siihen liittyi. Paljon vieraita kasvoja, jotka kaikki näyttivät jo tuntevan toisensa. Joku kysyi nimimerkkiäni sivustolla. Vastasin ja ajattelin, ettei kukaan kuitenkaan tunne minua. Samaan aikaan vieressäni kiljahti nainen, joka oli kuullut vastaukseni:"Ai sä oot Neeri! Hei tää on Neeri! Tosi kiva tavata, sulla on upeita runoja!". Hetken kuluttua kukaan ei enää ollutkaan vieras. Tuo päivä ja ilta Pieksamäellä neljä vuotta sitten oli unohtumaton ja tiesin kotimatkallani että olin saanut monta uutta samanhenkistä ystävää.
Miittipäivä alkoi iltapäivän julkisella osuudella Porin kävelykadun lavalla, jossa sivustolaisilla oli mahdollisuus esiintymiseen. Saimme nauttia myös upeista musiikkiesityksistä JE Matiaksen ja Luppiksen siivittäminä sekä paikallisen kirjoittajaseuran tervehdyksestä. Viileästä kesäsäästä ja raekuurosta huolimatta mieli pysyi lämpimänä koko parituntisen hyvässä seurassa.
Julkisen esiintymisen ja ruokailun jälkeen hengähdimme hetken ja kävimme pakkaamassa iltavarustukset mukaan, sillä matka jatkui muutaman korttelin päässä sijaitsevaan Lasikellariin.
Olin jakanut osallistujille ohjeet illanviettopaikkaamme jotta eri aikoihin saapuvat ihmiset osaisivat varmasti perille. Ilta-aurinko paistoi lämpimästi nauravaiseen seurueeseen, jonka mukana kävelin iltakimpsuineni Lasikellarille. Muistan ajatelleeni että vatsalihakseni eivät tule nostamaan minua aamulla ylös sängystä jos jatkaisin nauramista vielä hetkenkin. Saavuttuamme perille kuului Lasikellarista ulko-ovelle asti iloinen puheensorina ja nauru, laskeuduin portaat hymyssäsuin varmana siitä, etten pääsisi ilman apua ylös sängystä vielä ylihuomennakaan.
Ilta jatkui runojen ja musiikin parissa Lasikellarin lämpimässä tunnelmassa. Kaikki halukkaat saivat käydä mikrofonilla lukemassa tekstejään, myös kiertorunoja kirjoitettiin ja lausuttiin ahkerasti. Porin aurinkoinen ilta vaihtui huomaamatta lämpimäksi yöksi ja hiljalleen pitkä päivä alkoi painaa runoilijoita yöpuulle.
Sunnuntaiaamu oli aurinkoinen ja miittiväki heräili hiljalleen aamiaiselle. Pihalla laulettiin, soitettiin kitaraa ja nautittiin yhdessäolosta viimeiseen hetkeen asti. Lopulta oli kuitenkin pakollisten jäähyväisten aika eikä kosteilta silmäkulmilta taaskaan vältytty.
Heräsin viimeisten joukossa, tai ainakin siltä minusta tuntui, sillä aamiaistarvikkeet olivat levällään alakerran keittiössä. Pihallakin soitettiin jo kitaraa ja naurettiin. Tiesin, että kaikki oli sujunut hyvin, olokin oli edellispäivän huomioon ottaen varsin virkeä mutta mieli oli silti vähän haikea. Menisi taas pitkään ennen kuin näkisin tätä sydämellisen hulvatonta ja rakkaaksi muodostunutta ihmisjoukkoa.
Kiitokset kaikille mukana olleille!
Reeta / nimim.Neeri
Kuvat: Godis ja QPappa