Luomisen tuskaa ja riemua

Ihanaa, kevät tulee ja luonto puhkeaa uuteen aikaan, eikätarvita monta kerrosta vaatetta.

Mitä me näemme tai tahdomme nähdä? Mitä ihminen tekee, tuntee. Kääk, aurinko paljastaa salaisuuden, ikkunat, ne ikkunat. Kevätesikot nostavat päätään.

Lumihanget alenevat ja paljastavat ihmisten jäljet ja kevään hajut. Mielikuvitusta ei juurikaan tarvita, kun nuuhkii ilmaa. Ehkä sittenkin! Hajut tuovat muistoja tapahtumista tai tilanteista ja antavat vinkkejä tulevasta.

Lunta voi olla paljon ja jossain tarvitaan lapio lumen luomiseen toiseen kasaan. Kasa siirtyy aurinkoon tai hajotetaan levälleen. Muuten, tuostakin puuhasta (ähkimisestä) voisi syntyä runo.

Väännän ja käännän
lunta viskon
mielessäni kiroon…


Luomisen tuska iskee, vaikka luonto virittää mielen uusiin ajatuksiin. Vai, onko kevät tuskan aikaa? Toisille syntyy iloja, toisille suruja. Runojen kirjoittaminen vaatii omansa, tuskan ja riemun hikipisaroita. Sanoja, jotka paljastavat enemmän kuin tippaleivässä on reikiä.

Tämä kirjoitus taisi syntyä samalla tavoin, kuin kevät talven jälkeen. Haisee siltä itseltään ja samaan aikaan pukkaa pientä itua pintaan. Aika rankkaa vaihetta ovat muutokset, niin ihmisille kuin luonnollekin. Luonnossa syntyy aivan uutta hehkua, ihan samoin kuin uusi runo.

Luomisen tuskaa tulee taivaan täydeltä, ei auta kuin kaivaa lapio esille. Toisaalta, uusi lumi on vanhan surma. Kevättä kohden siis hipsutellaan.

Entä, kun on runoudessa luomisen tuska, mitä silloin voidaan tehdä. (Hengitän syvään ja rauhoitun, heiluttelen muistiin kertynyttä materiaalia ja tuijotan. Taidan olla tyhjä kuori, ilmeetön, mutta sisällä kytee. Tuijotan tyhjää paperia ja haron hiuksiani.)
Pitäisikö tässä heilua rätin vai kynän kanssa? Mutisee: entäs tietokoneen näppäimistö, siinä monta on kirjainta ja enter –nappula?



>

Se tulee

Pujotan sormeni oven raosta ulos
kylmää
on lopputulos

aurinko hämää loisteellaan
villasta riisumaan
talvivaatetta poistamaan,

mieleni
talvitamineet nurkkaan heittää
kaapin pohjalle peittää,

odotan uutta aikaa.

Raili/Pratu